|
|
|
| |
| Työnohjauksen vaikutukset
|
Työnohjaus on pysähtymispaikka, jossa jokaisen osallisena olevan on mahdollisuus tutkia omia tunteitaan ja oppia omasta itsestä, työstä ja työyhteisöstä. Monimuotoisissa ja säännöllisin välein toistuvissa työnohjauksissa on mahdollisuus saada tukea omaan henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun, itsensä johtamiseen sekä työssä jaksamiseen.
Monimuotoisuus työnohjauksessa asettaa erityisen haasteen itse työnohjaustilanteen, prosessin sekä sen vaikutusten tutkimukselle eri toimintaympäristöissä. Kuten kaikessa tutkimuksessa, työnohjauksen tutkimuksen lähtökohtana on tutkijan/tutkijoiden uteliaisuus ja tutkimusintressit, jotka konkretisoituvat tutkimuskysymyksenä, johon etsitään vastausta määritellyssä toimintaympäristössä. Siihen, miten ja millaisilla menetelmillä työnohjausta ja sen vaikutuksia tutkitaan, vaikuttaa myös toimintaympäristö ja tutkimushenkilöt.
Työnohjauksen monimuotoisuus
Yksilötyönohjauksen lähtökohtana on ajatus siitä, että yksilö kykenee hyödyntämään kokemuksensa ja käyttämään niitä oppimisen voimavaroina. Keskeisenä on omaa henkilökohtaista kokemusta tutkiva ja reflektoiva prosessi, joka mahdollistuu kun ihminen kohtaa uudet kokemukset uudesta näkökulmasta käsin. Inhimillistä kehittymistä, kasvua ja oppimista tapahtuu jatkuvassa kokemusten reflektoinnissa. 1980- ja 1990 -luvun vaihteessa työnohjausta tarkasteltiin lähinnä yksilöllisenä ammatillisen kasvun ja kehittymisen prosessina. Lähtökohtana ovat olleet ohjattavien henkilökohtaiset kokemukset.
Sekä ryhmä- että työyhteisön työnohjauksessa jokainen osallistuja voi omalla persoonallisella tavallaan tuoda esiin omia näkemyksiään ja osaltaan rakentaa työryhmän ja/tai työyhteisön sosiaalista todellisuutta. Työnohjauksen tehtävä on tutkia ryhmän jäsenten tunteita suhteessa ryhmän/työyhteisön toiminnan rakenteisiin ja perustehtävään ottaen huomioon johtamisen mahdollistavana tekijänä. 1990-luvulla aiheeseen liittyvät tutkimukset fokusoituivat ryhmien kehittymiseen, ammatillisiin rooleihin ja identiteetteihin, työtyytyväisyyteen ja työnohjauksen rooliin työssä jaksamisen tukena vaativissa työtilanteissa. Työryhmien ja työyhteisöjen toimintaan työnohjauksen tutkimus on liittynyt 1990-luvun puolivälistä lähtien. 2000-luvulla työnohjauksen tutkimukseen on liittynyt moniammatillisten työryhmien ja työyhteisöjen ammatillinen tuki, oppiminen ja reflektio sekä laatuajattelu työssä.
Työnohjauksen moninaisuutta ja siihen liittyviä ilmiöitä on tutkimuksella osoitettu viime vuosikymmeninä eri tutkimuksilla näkyväksi. (esim. Paunonen 1989, Karvinen 1993, Jakonen-Kaasalainen 1993, Ahonen 2000, Hyrkäs 2002, Ahteenmäki-Pelkonen 2006, Häkkinen 2008). Juuri työnohjauksen monimuotoisuus ja tutkimustyö eri tieteenaloilla luovat mahdollisuuksia monitieteiseen tutkimukseen.
Työnohjauksen prosessuaalisuus ja tavoitteet
Työnohjaustoiminnan prosessuaalisuus toisaalta edellyttää ja toisaalta luo mahdollisuudet etnometodologian sekä erilaisten toimintatutkimuksellisten tutkimusotteiden hyödyntämisen työnohjausprosessin tutkimuksessa. Prosessin eri vaiheiden näkyväksi tekeminen sekä niiden analysointi avaavat työnohjauksen dynamiikkaa ohjattavien ja ohjaajan reflektoinnin ja toiminnan kautta. Työnohjausprosessin tutkiminen vaatii aikaa ja osallistujien sitoutumista.
Työnohjaus on aina tavoitteellista toimintaa, jonka tulee tukea ohjattavien työtä perustehtävän suuntaisesti sekä tukea myös johtajuutta. Kun arvioidaan työnohjauksen tavoitteita, on luonnollista myös arvioida toiminnan tavoitteiden toteutumista laajemminkin. Keskeistä tässä yhteydessä on kysymys: Miten työnohjaus on osaltaan vaikuttanut ryhmän/työyhteisön tavoitteisiin pääsyyn? Voidaanko tutkimuksen keinoin osoittaa, että työnohjausprosessi on edistänyt koko työyhteisön tavoitteiden toteutumista?
Työnohjaustilanteen ja siihen liittyvän toiminnan "eristettävyys" onkin tärkeä kysymys työnohjauksen vaikutusten tutkimuksen kannalta. Miten työnohjaus eroaa samassa työyhteisössä toteutuneen koulutuksen, konsultaation, mentoroinnin tai esimies-alaiskeskustelujen vaikutuksista? Voi olla, että kaikki em. toiminnot ajoittuvat samalle aikavälille työyhteisössä. Mikä siis on työnohjauksen vaikutusta?
Aikaisempien tutkimusten mukaan niissä organisaatioissa, joissa työnohjausta on toteutettu, on löydetty yhteyksiä työnohjauksen ja seuraavien tekijöiden suhteen:
- työn laatu ja tehokkuus sekä asiakastyytyväisyys ovat parantuneet
- työntekijän ammatillinen identiteetti vahvistuu, ammatillinen kasvu, työssä jaksaminen paranee, omien kokemusten jakaminen vahvistaa sisäistä voimantunnetta, mahdollistaa oppimisen muilta
- työyhteisössä ilmapiiri paranee, poissaolot vähenevät, moniammatillinen toiminta jäsentyy, työyhteisössä kehittyy yhteinen ja jaettu toimintaa ohjaava tieto, työssä löydetään yhteisiä merkityksiä ja perustehtävä jäsentyy, työn laatua voidaan määritellä yhdessä
- esimiestyö kehittyy, johtaminen on hyvää
Aikaisemmat tutkimustulokset ovat osaltaan olleet vaikuttamassa työnohjaustoiminnan kehittymiseen sekä sen "tunnustamiseen" yhtenä keskeisenä menetelmänä organisaatioissa ja työyhteisöissä. Tänä päivänä mm. hyvinvointityön palveluiden kilpailuttamisen yhtenä perusteena voi olla se, että palveluita tarjoavalta organisaatiolta edellytetään henkilökunnalle järjestettyä työnohjausta.
Monitieteisyydestä
Työnohjauksen vaikutusten tutkimuksessa voidaan hyödyntää eri menetelmiä sen pohjalta tutkitaanko vaikutuksia makro-, meso- vai mikrotasolla. Sekä kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmien hyödyntäminen samassa tutkimuksessa on edelleen haaste eri tieteenalojen tutkijoille. Työnohjausta toteutetaan yhteiskunnassamme eri työaloilla ja työnohjaajat edustavat eri ammattikuntia erilaisine käyttöteorioineen. Tämän vuoksi myös monialaisuus ja monitieteisyys ovat selkeästi työnohjauksen vaikutusten tutkimuksen edellytyksenä. Työnohjauksen tutkimuksen yhteydessä on myös tärkeä osallistua eri tieteenalojen väliseen keskusteluun eri tutkimusmenetelmien hyödyntämisestä sekä siitä, mikä on arviointitutkimuksen rooli laajemminkin työnohjaustoiminnan tutkimuksessa.
Tutkijan rooli on keskeinen. Työnohjaaja voi osaltaan toimia tutkijana liittyen työskentelyprosessiin arvioiden tutkimuksen luotettavuutta suhteessa omiin positioihinsa työskentelyn eri vaiheissa. Työnohjauksen vaikutuksia työn tuloksiin tutkittaessa tarvitaan myös tutkijaa, joka voi tarpeeksi etäältä tutkia ryhmän eri toimintoja sekä hyödyntää eri menetelmiä. Työnohjauksen vaikutusten tutkimuksen yhteydessä on tärkeää täsmentää mitä tutkitaan - työnohjaustilannetta ja vuorovaikutusta vai työnohjauksessa olevien työtä laajemmin, jolloin toiminta työnohjauksessa koko prosessin aikana osaltaan rakentaa työyhteisöä (esim. Koski 2007)
Työnohjaus työelämän kehittämistoiminnassa
Työnohjaus toimintana sekä sen vaikutusten tutkimus on selkeästi osa työelämän kehittämistoimintaa. Kyse on tässä yhteydessä toiminnan arvioinnista, jossa työnohjaus voi olla osa organisaatioiden ja työyhteisöjen kehittämishankkeita ja sen kautta osana pitkäjänteistä kehittämistyötä. Kehittämistoiminnassa eri interventiot seuraavat toisiaan sykleinä, jolloin niiden vaikutuksia voidaan koko kehittämisprosessissa arvioida myös suhteessa toisiinsa.
Kehittämishankkeet ovat aina aikaan rajattuja. Tärkeää on tutkia, mitä seuraamuksia kehittämishankkeilla todellisuudessa on pitemmällä aikajänteellä. Työnohjauksen linkittäminen kehittämishankkeisiin luo selkeän foorumin, jossa osallistujat voivat reflektoida omaa toimintaansa muutoksessa sekä hahmotella myös yhteistä tulevaisuutta. Kehittämishankkeissa mahdollistuu jokaisen osallistujan oman tutkivan työotteen kehittyminen ja sitä kautta vastuu omasta itsestä ja työstä. Nyt 2009 keskustellaan erityisesti työelämän kehittämisprojektien seuraamusten tutkimuksesta osana arviointitutkimusta (Kajamaa, Kerosuo, Engeström 2009 ) sekä jatketaan edelleen keskustelua prosessiarvioinnista osana kehittämisprojekteja. (vrt. Seppänen-Järvelä 2004).
Jatkuva muutos yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla edellyttää organisaatioiden järjestämää tukea muutoksessa työntekijöiden, ryhmien, työyhteisöjen ja verkostojen työn tekemiseen. Työnohjauksen ollessa yksi menetelmä työelämässä, on tärkeä tutkia sen vaikutuksia laajasti ja systemaattisesti eri alojen työssä. Kun kyse on yhdestä menetelmästä muiden rinnalla, on erityisen tärkeää tutkia työnohjausta muutoksessa sekä suhteessa organisaatíoiden toimintaan laajemminkin.
Artikkelin kirjoittaja FT,THM Arja Koski toimii Diakonia-ammattikorkeakoulun Etelän yksikössä lehtorina.
Lähteitä
Ahonen J 2000. Narratiivinen
lähestymistapa työnohjauksessa: tapaustutkimus työnohjauskeskustelusta.
Tampereen yliopisto. Tampere.
Ahteenmäki-Pelkonen Leena 2006.
Mikä ohjaa kirkon työnohjaajaa? Haastattelututkimus työnohjaajien lähestymistavoista. Helsingin yliopisto. Helsinki.
Häkkinen M 2008. Itsetuntemusta
ja ihmisyyttä. Toimittajien kokemuksia työnohjauksesta.
Tampereen yliopisto. Tampere.
Hyrkäs K 2002. Clinical
Supervision and Quality Care. Examining the
effects of team supervision in multi-professional teams.
Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos
Jakonen-Kaasalainen E 1993. Ryhmän työnohjauksen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöihin. Turun yliopisto. Turku.
Kajamaa A, Kerosuo H, Engeström Y 2009. Työelämän
kehittämisprojektien seuraamusten jäljillä - uusi näkökulma
arviointitutkimukseen. Hallinnon tutkimus 27
(2009): 4, ss 61-79.
Karvinen S 1993. Metodisuus ja reflektiivisyys sosiaalityön ammatillisuuden perustana. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos.
Koski A 2007. Työn
eetoksena hyvä elämä tehostetun palveluasumisen yksikössä
- uutta moniammatillista työyhteisöä rakentamassa.
Tampereen yliopisto.
Paunonen Marita 1989. Hoitotyön työnohjaus. Empiirinen tutkimus työnohjauksen kehittämisohjelman käynnistämistä muutoksista. Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Turun yliopistopaino. Turku.
Seppänen-Järvelä R 2004. Prosessiarviointi
kehittämisprojektissa.
FinSoc arviointiraportteja 4,Stakes. Helsinki.
|
|
|
