Työnohjauskonferenssi 2018 tarjosi – kuten työnohjaus yleensäkin – syväsukelluksen oman jaksamisen reflektointiin ja nousukiidon oman työn kehittämiseen. Seminaari huipentui viestiin: Työnohjaaja, olet tärkeä!
TYÖNOHJAUSKONFERENSSI 2018
Istun bussissa, joka vie Porvooseen. Mielessä pyörii päivän työnohjaus. Kuulumisten jälkeen syväsukellus oman jaksamisen reflektointiin ja siitä nousukiito keissien kautta oman työn kehittämiseen. Aina jaksan yllättyä työnohjaajana, mikä merkitys on läsnäololla ja kuuntelemisella.
Haikon kartanossa käy hilpeä puheensorina. Väki parveilee seminaarisalin edessä kahvikuppeineen. Yritän saada kytkettyä nimikylttiä epätoivoisesti paidan rintamukseen.
Seminaari alkaa. Esko Kilpi asettelee eteeni väitteitä kuten ”tapa käyttää resursseja on vanhentunut”, ”johtamisessa tarvitaan fundamentaalinen muutos” ja ”pitkien työsuhteiden aika on ohi”.
Mieleeni tulvahtaa muistoja työnohjaustilanteista, joissa työntekijät on kahlittu odottamaan lupaa, käskyä tai päätöstä jostain yläilmoista. Ajan, paikan ja tiedonkulun merkitys on mennyt uusiksi jo ajat sitten, mutta rakenteista luopuminen on hidasta. Ei ihme, että työntekijän päällimmäinen tunne on turhautuminen.
Tauolla tunnistan ystäväni tutkija-ajoilta. Teemme pienen kävelyn kartanon rantamaisemissa ja ihmettelemme yhdessä työelämää, elämää ja erityisesti identiteettiä, sen kytköstä työhön.
Päivän jälkeen osa lähtee kiertoajelulle Porvooseen. Jään hotellihuoneeseen kokoamaan – vai pitäisikö sanoa hajauttamaan – ajatuksiani päiväkirjalle, jolla on ilmiömäinen läsnäolon ja kuuntelemisen taito. Kirjoitan, että työnohjauksen tavoitteet ja arviointi toistuvat seminaarissa.
Onko työnohjaus siis virtaviivaisempaa kuin olen osannut kuvitellakaan, huomaan raapustavani ja piirrän perään kysymysmerkin. Työelämän muutokset ja työnohjauksen uudet haasteet, esimerkiksi virtuaalinen työnohjaus, nousevat myös vahvasti esiin. Toisaalta. Seminaarin tauoilla olen havainnut, että yrittäjyys, kilpailutukset ja asiakassuhteiden monenkirjavat kokemukset värittävät puheita.
Suo nimeltä prosessi ja yksinäiset kuokanheiluttajat, rustaan sivun laitaan.
Illallinen tarjoillaan rannan tuntumassa. Kilistellään kuohuviinilasilliset ja haetaan murkinaa noutopöydästä. Pöytäseurueemme paikantaa, miten meistä tulikaan työnohjaajia samalla kun sijoitamme itseämme Suomen kartalle ja vertailemme kotiseutukokemuksia.
Aamulla säntään Työnohjaajan rooli muuttuvassa todellisuudessa -työpajaan, mikä tuntuu edellisen päivän Työnohjauksen vaikuttavuus -foorumin jälkeen loogiselta ratkaisulta. Omien hajatuksieni ympyrä sulkeutuu, kun Risto Pietiläinen loihtii avauspuheessa näkyviin työnohjauksen ennakoimattomuuden ja muutokset, joita prosessilla on tapana tuottaa asetettuihin tavoitteisiin.
Kaksituntinen vilahtaa kolmen hengen ryhmässä vauhdikkaasti. Edessämme on 15 kohdan sanasto. Saamme kuusi minuuttia aikaa pohdiskella jokaisen käsitteen merkitystä työnohjauksen tavoitteiden näkökulmasta. Ryhmä, perinne, raha, työnohjaaja itse, teoria, ohjattava, aikataulu…
Kokonaisuudesta muodostuu lopulta näkemys, minkä voisi kiteyttää minulle merkityksellisiin, sarkasmin mestarin Erno Paasilinnan sanoihin: ”Tavoitteet voi asettaa hyvin korkealle ja siellä ne varmasti pysyvätkin. Todellisuuden parissa ryömitään maassa.”
Seminaari huipentuu Kirsti Longan esitykseen, missä vilisee vitsejä niin, että yleisö ulvoo naurusta. Sanoma on selkeä: Työnohjaaja – olet tärkeä! Esityksen koskettavuus on sen hauskuuden, oivallusten ja loppurunon kombinaatiossa, joka nostattaa kyyneleet niin alustajan kuin yleisönkin silmiin.
Väki alkaa purkautua ulos Haikosta. Bussi odottaa. Ehdin käydä vielä seminaarin päätteeksi kiinnostavan keskustelun herkkyydestä ja sen havaitsemisesta STOryn puheenjohtajan Maria-Elisa Kuusiston kanssa.
Jostain syystä päässäni alkaa soida konferenssin jälkeen Mikko Harjun biisi Sinä riität: aurinko nousee, aurinko laskee mut hymys aina loistaa voi.
Lapsista puhuttaessa hoetaan lausetta ”yksikin turvallinen aikuinen riittää”. Se kääntyy päässäni: ”jokainen työntekijä tarvitsee ainakin yhden luotettavan työnohjaajan”.
Ja hymyt luonnollisesti sisältyvät pakettiin, eikös vain?
—————————————————-
Työnohjauskonferenssi 2023 järjestetään 8. – 9. kesäkuuta Porvoossa. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan tästä linkistä.
