Opiskelijasta työelämään – Työnohjauksesta tukea tärkeisiin ensiaskeleisiin

”Työrauha, viestittely koteihin, osaamattomuuden tunne – Miksei näistä puhuttu opettajankoulutuksessa?” Muistan nämä ajatukset oman työelämäni ensiaskeleista kymmenien vuosien takaa. Itse tein pohjakoulutukseni mukaista työtä 15 vuotta ennen jatkokouluttautumista ja siirtymistä eteenpäin. Työnohjaajana olen kohdannut nuoria, joille ensimmäinen työvuosi opettajana on samalla ollut se viimeinen.

Työterveyslaitoksen Työstä mieltä ja mielenterveyttä -tutkimushankkeessa seurattiin nuorten ja vanhempien aikuisten työhyvinvoinnin ja mielenterveyden kehitystä vuosina 2021-2022. Nuoret työikäiset kokivat työssään enemmän ahdistusoireilua ja tylsistymistä ja vähemmän työn merkityksellisyyttä ja yhteensopivuutta omaan osaamiseen ja arvoihin.

Panostaminen onnistuneeseen siirtymään opiskelusta työelämään sekä aloittavan työntekijän kokemuksien ja työhyvinvoinnin huomioiminen kannattaa sekä yksilön, työpaikan että yhteiskunnan näkökulmista.

”Opettajuus on tarina, jonka ensi lehdillä on merkitystä”

Merja Meriläinen ja Maarika Piispanen tutkivat työelämään siirtyvien luokanopettajaopiskelijoiden ohjausta ja tukea Jyväskylän yliopiston rahoittamassa Ohjauksen kehittämishankkeessa. Tuen tavoitteena on auttaa uutta opettajaa kiinnittymään työhön, löytämään työhyvinvointia edistäviä tapoja tarkastella työtä ja omaa työidentiteettiä sekä vahvistaa ammatillisen pystyvyyden tunnetta.

Tutkimuksessa on kehitetty edukatiivinen vertaistyönohjauksen prosessimalli ja sen käytäntöön jalkauttamiseksi on julkaistu myös kattava menetelmäopas.

Edukatiivisessa työohjauksen prosessissa kolme pääelementtiä ovat muutos, motivaatio ja ammatillinen kehitys. Työnohjausprosessi auttaa osallistujaa rakentamaan taitoja, itseluottamusta ja motivaatiota. Tätä kautta mahdollistuu työntekemisen ilmapiirin ja toimintakulttuurin positiivinen muutos.

– Työnohjauksen avulla yhä useampi työntekijä voi tunnistaa omat voimavaransa ja vahvistua uusissa käyttäytymismalleissa. Tämä voi parhaimmillaan muuttaa arvoja, uskomuksia ja oletuksia ja näkyä koko työyhteisön hyvinvointia edistävänä toimintakulttuurina, tutkijat toteavat.  

Miten edukatiivinen työnohjausmalli syntyi?

Meriläinen ja Piispanen havahtuivat syksyllä 2020 huomioon, että päättövaiheen opiskelijoiden ohjaushetket pidentyivät ja niihin sisältyi monenlaisia opettajuuteen ja työhön liittyviä pohdintoja. Tutkijoiden meneillään ollut kouluttautuminen työnohjauksen ja terapian saralla vaikutti menetelmän kehittämisen käynnistymiseen.

– Pohdimme useaan otteeseen sitä, kaipaavatko opiskelijat perinteistä ohjauksellista apua tehtäviinsä vai tarvittaisiinko työnohjauksellista ohjausprosessia, jonka avulla opiskelijaa tuetaan juuri niissä asioissa, jotka ovat merkityksellisiä hänen opettajuudelleen sillä hetkellä.

Meriläinen ja Piispanen päätyivät uudistamaan harjoittelun ohjausprosessia. Kantavana voimana oli ajatus siitä, että työnohjauksellisessa prosessissa tukea voi antaa oikea-aikaisesti ja yksilöidysti. Ohjaaja ja vertaiset voivat toimia myötätuntoisina rinnallakulkijoina vaativassa induktiovaiheessa. 

Vertaistyönohjauksen tutkimuksessa havaittiin, että vertaistyönohjauksen prosessin myötä työntekijä koki sisäistä vahvistumista, mikä näkyi tyyneytenä ja rauhallisuutena ulkoisista paineista huolimatta.

– Vertaistuki ja -työskentely vahvistivat tutkimuksen mukaan yksilöä muullakin tapaa. Tilanteissa, joissa yksilöt tukevat toisiaan myötätuntoisesti ja vertaisesti, sekä tukijan että tuettavan resilienssi vahvistuu, Meriläinen ja Piispanen kertovat.

Opaskirja prosessin tukena

Meriläinen ja Piispanen ovat molemmat myös työnohjaajia, ja he halusivat koota hankkeen pohjalta tutkimusperustaisen käsikirjan avuksi muille ohjausta tekeville. Oppaassa kuvataan edukatiivisen vertaistyönohjauksen taustateoriaa, prosessin etenemistä ja toteutusta. Opas on maksutta ladattavissa verkosta.

Käsikirja ja sen taustalla oleva tutkimustyö vaati tutkijoilta paljon aikaa ja uusimpaan tutkimukseen perehtymistä. Mallia pilotoitiin ja testattiin usealla eri ryhmällä ja kehittämistyö liittyi saumattomasti osaksi tutkimusta.

– Oma haasteensa kirjan kirjoittamisessa oli se, että halusimme kirjoittaa sen tueksi myös sellaisille induktiovaiheen ohjaajille, joilla ei ole työnohjaajakoulutusta. Mielestämme onnistuimme hyvin ja olemme saaneet tästä myös hyvää palautetta kentältä.

Vastavalmistunut mukaan työnohjaukseen

Meriläisen ja Piispasen tutkimuksessa vertaistyönohjaus tarjoaa mahdollisuuden ammatilliseen keskusteluun samassa tilanteessa olevien vastavalmistuneiden kanssa, mikä tuo voimauttavia kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Aina vastavalmistuneiden vertaisryhmää ei ole mahdollista koota, joten toivottavasti mahdollisimman moni uusi työntekijä pääsee mukaan tavallisiin työpaikan työnohjausryhmiin.

– Työnohjauksessa juuri ohjauksen oikea-aikaisuus toimii avaimena työhön kiinnittymisen tukemisessa. Uusilla työntekijöillä on usein paljon kysymyksiä, joita he haluavat käsitellä.

Ohjaajina Meriläinen ja Piispanen ovat pohtineet paljon kollegiaalisen, jaetun asiantuntijuuden näkökulmaa. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa asiantuntijuutta omaavat ohjaajat eivät anna vastauksia vaan opiskelijaa tai nuorta työntekijää autetaan yhdessä vertaisten kanssa etsimään ratkaisuja itse.