Kaksi elokuvaa– monta työelämän ongelmaa

Artikkeli on Osviitasta 2/2023

Parhaillaan tätä kirjoittaessani Helsingin elokuvateattereissa pyörii kaksi elokuvaa, joiden keskeisenä juonteena on työ, vaikka niiden varsinaiset teemat ovat ihmissuhteiden kiemuroissa. Työ näyttelee niissä kuitenkin niin keskeistä roolia, että työ ja työhön liittyvät toiveet ja asenteet aiheuttavat sekä päähenkilöille että heidän lähipiirilleen paljon kärsimystä.

Toinen elokuva on Martin McDonaghin ohjaama, Irlannin länsirannikolle sijoittuva Banshees of Inisherin, joka kuvaa kahden lähes elinikäisen ystävyksen keskinäistä välirikkoa. Soittajana irlantilaisessa kapakassa esiintyvä Colm (Brendan Gleeson, pääkuvassa) on kyllästynyt sisarensa kanssa asuvan paimenen Pádraicin (Colin Farrell) loputtomaan ja turhaan jaaritteluun.

Colm on jo ikääntynyt ja haluaa käyttää elämänsä loppuvaiheet johonkin merkityksellisempään. Tätä päämäärää ystävän tyhjänpäiväinen puhe häiritsee ja Colm sanoo ystävyytensä irti. Mikäli Pádraic puhuisi hänelle vielä kerrankin, Colm uhkaa katkaista itseltään sormen.

Pádraicin on vaikea ymmärtää ystävän ehdottomuutta ja vaikka hän yrittääkin noudattaa tämän toivetta, hän epäonnistuu tuon tuostakin sillä seurauksella, että entisen ystävän toinen käsi on pian toimintakyvytön.

Toinen elokuvista on islantilaisen Hlynur Pálmasonin käsikirjoittama ja ohjaama Kutsumus, jossa tanskalaista valtiokirkkoa edustava pappi Lucas (Elliot Crosset Hove) lähtee Islantiin rakentamaan kirkkoa ja dokumentoimaan kansan elämää. Oppaakseen matkalle hän saa paikallisia oloja hyvin tuntevan miehen, jonka ylivoimaista paikallistuntemusta Lucasin on vaikea sulattaa.

Lucas on työssään äärimmäisen velvollisuudentuntoinen ja ehdoton, mikä johtaa uudessa yhteisössä ei vain paljoon mielipahaan, vaan myös suoranaisiin hengenmenetyksiin. Työn ilottomuudella ja outoon maailmaan sopeutumisen vaikeudella on suorastaan katastrofaaliset seuraukset nuorelle papille. Toisaalta hän ei voi toimia toisinkaan, koska sääty-yhteiskunta velvoittaa hänet suorittamaan velvollisuutensa kuuliaisesti.

Työlle asetetut tavoitteet ja niiden epäonnistuminen

Colm on loistava pelimanni, mutta se ei hänelle riitä. Hän tähtää elämässään johonkin merkityksellisempään. Hän on valmis luopumaan entisestä työstään saadakseen tilalle jotain parempaa – jopa niin, ettei entiseen työhön ole enää mahdollista palata. Tämän saadakseen hän on valmis uhraamaan sekä terveytensä että elinikäisen ystävyyden.

Colm tavoittelee jotain sellaista, jonka Lucasin opas on jo saavuttanut. Opas tuntee suvereenisti Islannin olosuhteet. Loistava opastustaito ja olojen tuntemus eivät kuitenkaan hänellekään riitä. Hän katuu tekemiään virheitä ja etsii anteeksiantoa, Jumalaa ja keinoa ripittäytyä Lucasilta. Niitä Lucas ei oppaalle kateellisena ole valmis hänelle tarjoamaan.

Myös Lucas on hyvä työssään. Hän osaa saarnata ja valokuvata. Silti Lucas on ikään kuin vankina omassa työssään. Hänen työnsä ei tuota iloa sen enempää hänelle itselleen kuin seurakuntalaisilleenkaan. Sen sijaan Lucasin joustamattomuus ja ympäröivien olosuhteiden tuntemattomuus pilaavat häätunnelman ja johtavat myös ystävän menehtymiseen.

Myös Lucas tavoittelee jotain enemmän. Hän on kateellinen oppaalleen tämän paikallistuntemuksesta ja kostoksi tästä kieltäytyy auttamasta tätä niillä elämänalueilla, joilla hänellä itsellään on asiantuntemusta. Hän ei saa paikkaa yhteisössä eikä hän saa avioitua rakastamansa naisen kanssa.

Myöskään Pádraic ei osaa eikä halua ymmärtää entisen ystävänsä Colmin toivetta saada olla omissa oloissaan. Hänkään ei kykene auttamaan tai halua auttaa tätä saavuttamaan sitä, mitä tämä eniten haluaa. Pádraic itse ei ole asettanut suuria ammatillisia päämääriä. Hänelle ystävyys on ollut kaikkein tärkeintä. Kun hän menettää ystävänsä, sisarensa ja rakkaan aasinsa, hänkin on valmis kohtalokkaisiin tekoihin.

Sekä Colm että opas saivat arvonantoa omassa ympäristössään.

Colmin soitosta pidettiin ja oppaan asiantuntemusta arvostettiin. Sen sijaan Lucasin tekemää työtä ei juurikaan arvostettu. Valokuvaamista pidettiin outona ja pelottavanakin, vaikka toisaalta monet halusivatkin tulla ikuistetuiksi. Papintyötäkin kritisoitiin, vaikka Lucas toimikin Tanskan valtiokirkon tiukan ja ahdasmielisen protokollan mukaisesti.

Työntekijöiden ongelmat

Elokuvan päähenkilöiden myötä silmiemme eteen vyöryy joukko työnohjaajan asiakkaita. Yksi on jäänyt joukon ulkopuolelle ja kaipaa arvostusta ja hyväksyntää, vaikka on osin syyllinen omaan tilanteeseensa ja osoittautuu itsekin melkoiseksi työpaikkakiusaajaksi.

Kahta muuta arvostetaan. Pelkkä arvostus ja työn tekeminen hyvin ei heille riitä, koska työ ei tunnu riittävän mielekkäältä. He hakevat uusia haasteita ja vastauksia kysymyksiinsä, mutta toisten kateellisuus ja ymmärtämättömyys estävät heitä niitä saamasta. He ovat valmiita suuriinkin uhrauksiin saadakseen itselleen haasteellisempia tehtäviä.

Yksi tekee työtä vain saadakseen elannon – elämän muut osa-alueet ovat hänelle tärkeämpiä kuin työ. Hän ei voi ymmärtää niitä, jotka asettavat työn etusijalle eivätkä työorientoituneet ystävät puolestaan osaa asettua hänen asemaansa.

Toinenkin kaipaa työnsä oheen muuta elämää, mutta kun hän on sen saavuttamassa, se otetaan häneltä pois. Yhteisö ei kaipaa uusia jäseniä ja karsastaa toisesta ympäristöstä ja kulttuurista tullutta muukalaista.

Jos nämä elokuvat jostain kertovat, niin ainakin siitä, että työnohjaaja olisi voinut auttaa näitä miehiä ymmärtämään toisiaan ja itseään. Ne kertovat myös siitä, että oman ja toisten työn arvostaminen on tärkeää, toisten kuunteleminen ja auttaminen on merkityksellistä ja etteivät kateus ja kosto johda mihinkään hyvään.