STOry on Euroopan työnohjausjärjestöjen kattojärjestön ANSEn (Association of National Organisations for Supervision in Europe) yhteistyöjäsen. Suomalainen työnohjausyhdistyksemme on vanhimpia työnohjausjärjestöjä Euroopassa ja suomalaisesta työnohjauksesta ollaan hyvin kiinnostuneita maailmalla. Varsinaista jäsenyyttä emme Suomessa tarvitse, koska meillä esimerkiksi koulutuskriteerit saadaan STOrylta.
Olen STOryn jäsen ja koen kuuluvani Suomen työnohjaajat ry:n yhteisöön, sekä jäsenenä että hallituksen jäsenenä. Nykyään koen kuuluvani myös eurooppalaisiin työnohjaajiin. Avaan tätä seuraavassa kahden esimerkkikokemukseni kautta.
Työpajassa ilmeni yhteisöllisyyden tarve
Pidin elokuussa 2019 ANSE:n Summer Universityssä Bolzanossa Italiassa työpajan otsikolla ”Bridging Together with Art”. Käytännössä ANSEen kuuluu myös coaching-järjestöjä ja ”kesäyliopiston” eli eräänlaisen ANSEn konferenssikonseptin otsikko tällä kertaa olikin ”Bridging: Connecting Worlds through Supervision and Coaching”.
Näihin Summer University -konfferensseihin voi muuten osallistua, jos olet kiinnostunut. Seuraava on ensi elokuussa Unkarissa.
Työpajassa kerroin lyhyesti, että olen taidemaailmasta työnohjaaja-yrittäjäksi siirtynyt kuvataideterapeutti – eli miksi tällainen aihe – ja sitten ohjeistin kuvan tekemiseen. Tarvikkeet oli jo jaettu ennen pajan alkua. Pyysin osallistujia muistelemaan jotakin ”hyvän” (jokainen määritteli itse mitä se tarkoittaa) läsnäolon hetkeä asiakkaiden kanssa työnohjaajana tai coachina, ja tekemään kuvan sen pohjalta. Kerroin, että kuvassa ei tarvitse olla mitään esittävää, eikä sen tarvitse näyttää miltään tietyltä. Kerroin jo tehtävänannossa kuvien tulevan palasiksi yhteiseen mosaiikkiin, jota tutkimme, ja että kenenkään ei tarvitse sanoa kuvasta mitään mitä ei halua siinä hetkessä jakaa.
Osallistujat asettivat itse kuvansa osaksi tätä mosaiikkikuvaa, jota sitten ensin katsoimme kaikessa rauhassa. Tämä on tärkeää kuvamenetelmissä. Sen jälkeen kysyin: ”Mitä näette?” Vastaukseksi sain: ”Rakenteita, ilmaa, tilaa, voimaa, värikkyyttä, kuvioita, symboleita…”
Tutkimme toistuvien värien ja muotojen merkityksiä ja mietimme, mitä yhteistä ja mitä toisaalta erilaista tulee kuvien kautta esille. Ne, jotka halusivat jakaa jotain omasta kuvastaan tai kokemuksestaan, saivat tehdä niin.
Seuraavaksi kuvien paikkaa sai vaihtaa. Huomasimme, että kuvat haluttiin laittaa lähelle toisiaan ja sillä tavalla ne haluttiin myös pitää. Mietimme, että haluamme olla yhdessä. Toivoinkin, että osallistuja saisi työpajasta mukaansa myös jotain yhteisöllistä tunnelmaa. Se on oikeastaan tämän blogitekstinkin yksi taka-ajatus, tai taka-alan tunnemotivaattori. Työnohjaajan työ on omalla tavallaan aika yksinäistä.
Eurooppalaista totoilua pandemian ja hyökkäyssodan aikaan
ANSE organisoi myös eräänlaista TOTO- eli työnohjauksen työnohjaus -toimintaa. Se järjestää aika ajoin eurooppalaisista vertaisryhmistä kiinnostuneille tapaamisia, joissa syntyy ryhmiä. Näitä tapaamisia on järjestetty esimerkiksi mainittujen Summer University kesäkonferenssien yhteydessä, mutta nykyään myös etänä Zoomissa. ANSE kutsuu näitä ryhmiä IIG-ryhmiksi (International Intervision Group). Jos olet kiinnostunut voit lukea tästä lisää ANSEn sivuilta.
Minun IIG-ryhmäni tapasi 18 kertaa etänä kahden vuoden ajan, 2020 joulukuusta 2022 joulukuuhun. Meillä oli iso yhdeksän hengen ryhmä, ja olimme ensimmäinen kokonaan etänä järjestetty IIG-ryhmä.
Perustettavilla IIG-ryhmillä on usein jokin tietty teema, johon ryhmäläiset haluavat pureutua. Meillä oli monta teemaa: halusimme miettiä työnohjaustapauksia, tutustua erilaisiin työnohjauksen kulttuureihin maissamme sekä jakaa menetelmiä ja erityisosaamistamme työnohjaajina. Moninaisuudesta syntyi nimemme ”Kaleidoskooppi”. Ryhmässä oli lisäkseni toinen taideterapeutti Hollannista, ranskalainen työnohjaaja-coach, slovenialainen, virolainen, kaksi liettualaista, norjalainen ja ukrainalainen työnohjaaja. Elimme yhdessä pahimmat pandemia-ajat ja myös Ukrainan hyökkäyssodan syttymisen. Kollegamme pääsi lopulta pakenemaan Belgiaan juuri ennen kuin hänen asuinaluettaan pommitettiin.
IIG-ryhmässä tutustuin eurooppalaisiin työnohjaajiin ja erilaisiin työnohjauskulttuureihin, eroihin ja samankaltaisuuksiin. Mukaan tarttui muutama uusi menetelmäkin.
Toivomukseni on, että yhä useampi suomalainen työnohjaaja innostuisi ehkä tämän kirjoituksenikin myötä liittymään laajempaan työnohjaajien joukkoon ja saamaan sitä kautta mielenkiintoisia kohtaamisia ja perspektiiviä työnohjauksen ilmiöihin.
Johanna Wahlbeck, työnohjaaja STOry
Kirjoittaja on mukana STOryn hallituksessa ja muun muassa kansainvälisyys-työryhmässä.
