Työnohjaajuus kehittyy kysymällä itseltä – ja kynältä!

Minulla on ollut jo usean vuoden ajan työnohjaustyöskentelyä samojen ryhmien kanssa. Aloitimme yhteistyön harjoitustyönohjauksilla, kun opiskelin työnohjaajaksi. Joka kevät olemme arvioineet, jatkammeko yhteistyötä vai ei. Tähän asti ryhmä on jatkoa aina toivonut.

Olen aina välillä ollut huolissani siitä, miten kauan työnohjaaja voi jatkaa saman ryhmän kanssa. Missä vaiheessa tulee eteen se hetki, kun luulen työnohjaajana jo tietäväni  kaikenlaista työnohjattavien työstä ja siitä, mistä kaikesta meidän on työnohjauksissa hyödyllistä puhua?

Jäin heinäkuun viimeisenä päivänä vuorotteluvapaalle ja koska tuloja ei vapaalla saa olla, jouduin päättämään meneillään olevat työnohjaukset. Prosessien päättäminen herätti itseni kysymään, mitä olen oppinut näistä prosesseista. Etsin myös erilaisia keinoja ja tapoja reflektoida tätä matkaa, jotta voin kehittyä työnohjaajana edelleen.

Vertaiskeskustelun merkitys

STOry:n kilpailutussuosituksessa suositellaan kaikille työnohjausta tekeville oman työnohjauksen järjestämistä työnsä laadun varmistamiseksi. Koska olen itse tehnyt työnohjausta vain sivutoimisesti ja pienimuotoisesti, en ole omaa työnohjausta eli totoa vielä hankkinut.

Oman ohjaustyön reflektointi on kuitenkin välttämätöntä ammatillisen kehittymisen kannalta ja toton ohella vertaisryhmissä tapahtuvat keskustelut ovat mielestäni tärkeitä. Oma vertaisryhmäni on STOryn Kanta-Hämeen työnohjaajat ja jäsenillat, joissa olemme keskustelleet monista työnohjaukseen liittyvistä teemoista. Kiinnostavia työnohjaajien jäseniltoja järjestetään kautta Suomen ja ne löytyvät STOryn Tapahtumakalenterista.

Kirjoittaminen reflektion keinona

Tein keväällä kirjoittamisen aineopintojen terapeuttisen kirjoittamisen opintojaksolla esseen, joka käsitteli työnohjaajana kehittymistä reflektiivisten käytäntöjen avulla. Esseetä varten perehdyin Boltonin ja Delderfieldin teokseen Reflective Practice. Writing and Professional Development (2018, viides painos). Teosta ei ole suunnattu työnohjaajille vaan sen tarjoamaa tietoa ja lukuisia harjoituksia voi soveltaa missä tahansa ammatissa kehittymiseen. Kirjoittamisesta on kirjoitettu blogitekstejä STOryn sivuilla aiemminkin hieman eri näkökulmista täällä ja täällä.

Boltonin mukaan pelkkien sisäisten dialogien käyminen ei riitä, vaan reflektiivisen analyysin olennainen osatekijä on kirjoittaminen. Hän väittää kiinnostavasti, että kun kirjoittaa ja näkee tekstinsä paperilla tai ruudulla, voi kohdata toisen minänsä. Toiselta, kirjoittavalta minältään, voi oppia sekä miellyttäviä että vähemmän miellyttäviä asioita, jotka voivat yllättää meidät täysin. Kirjoittamalla voi huomata myös sen, että puhuessa meillä voi olla taipumuksena muokata asioita tai tapahtumia myönteisempään suuntaan. Puhuessamme kuuntelijoiden reaktiot saavat meidät unohtamaan tämän, Bolton toteaa.

Miksi kannattaa kirjoittaa? Mitä lisäarvoa siitä voi saada ammatilliseen kehittymiseen? Alla muutama vastaus Boltonilta:

• Reflektiivinen kirjoittaminen vangitsee tapahtumia, ihmisiä, ajatuksia ja tunteita samalla jäsentäen ja valaisten niitä. Se voi auttaa selkeyttämään mielen sekamelskaa kokoamalla asioita, joko tarkkailemalla niitä kauempaa tai lähempää.
• Kirjoittaminen luo lähemmän kontaktin tunteisiin, ajatuksiin ja kokemuksiin.
• Kirjoittaminen edeltää ajattelua, ei toisinpäin.
• Kokeile kirjoittaa jokin mielessä oleva (työnohjaus)tilanne esimerkiksi fiktiona tai satuna. Ajatuksia hyvällä tavalla nyrjäyttävää voi olla se, että muuttaa tapahtumia jollain erityisellä tavalla. Fiktiivisesti kirjoittaminen voi Boltonin mukaan antaa meille pääsyn tietoihin, joita emme edes tienneet meillä olevan.
• Reflektiiviseen kirjoittamiseen kuuluu tärkeänä vaiheena myös tekstin lukeminen yksityisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös jakaminen luotettavien ihmisten kesken.

Kiinnostuitko sinäkin?  Bolton ohjeistaa meitä reflektiivisen kirjoittamisen viidestä vaiheesta:

1. Kirjoita kuusi minuuttia mistä tahansa mieleen juolahtavasta asiasta ilman pysähtymistä.
2. Kirjoita heti tämän perään jostain mieleen tulevasta tapahtumasta, vaikka työnohjaustilanteesta.
3. Lue teksti läpi ja käy ikään kuin vuoropuhelua itsesi kanssa – kuulet käden sanomaa ja vastaat siihen refleksiivisesti.
4. Jaa teksti vertaisen kanssa.
5. Voit vielä kehittää tekstiä eteenpäin esimerkiksi kirjoittamalla tekstin toisen henkilön näkökulmasta, sijoittamalla tarinan menneisyyteen tai tulevaisuuteen tai muuttamalla loppuratkaisua.

Vuorotteluvapaani aikana aion etsiä vastauksia kysymyksiini Boltonin erinomaisten harjoitusten avulla ja aidosti pysähtyä sen äärelle, missä nyt olen työnohjaajana.

Satu Haapakoski

Kirjoittaja on asiakaspäällikkö työeläkelaitoksessa, työnohjaaja STOry ja mukana Osviitan toimituskunnassa.