Tarpeellinen mansikkapaikka – Lähtötyönohjaus auttaa eläköityvän psyykkistä työtä
Eläkkeelle siirtyminen on suuri ja tunteita herättävä elämänmuutos. Joku pääsee eläkkeelle, toinen joutuu ja kolmas heiluu jossakin välimaastossa. Työelämän jättäminen ja uuden elämänvaiheen aloittaminen on normaali yksilön kehitykseen kuuluva elämänkriisi. Työnohjaus voi auttaa tässäkin.
Teksti: Ulla Klemola
Kuva: Susa Laine
Osviitta-lehdestä 4/2024.
Kun ihminen kohtaa kriisin, oli se sitten myönteinen tai kielteinen, joutuu hän tekemään psyykkistä työtä. Sillä tarkoitetaan ”päänsisäistä ponnistelua, jolla pyritään tyynnyttämään mielenmyllerrys ja palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen”, kuten psykologi Pekka Järvinen toteaa. Koska uudessa tilanteessa ei ole valmiita toimintamalleja tai selviytymiskeinoja, ihminen joutuu määrittelemään uudelleen suhteen itseensä, toisiin ihmisiin, tulevaisuuteen ja koko elämään. Hän joutuu myös käsittelemään elämänmuutoksen herättämiä vaikeitakin tunteita.
Eläköityvä tarvitsee psyykkisessä työssään ja tyyntyäkseen kärsivällisyyttä, mutta myös toisia ihmisiä. Miten työnohjaus voisi tukea eläkkeelle siirtyjää? Millaista ”lähtötyönohjaus” voisi olla ja mitä hyötyjä siitä olisi työntekijälle ja työnantajalle? Lähdin tutkimaan asiaa tapaamalla hiljattain eläkkeelle siirtyneen asiantuntijan ja hänen työnohjaajansa.
Yhteisöpedagogi, työnohjaaja ja työyhteisökonsultti Mano Laukkarinen jäi syyskuun alussa eläkkeelle Espoon seurakuntayhtymän kasvatuksen asiantuntijan virasta. Laukkarinen laittoi reilu vuosi ennen eläkkeen alkua hakuilmoituksen Facebookin Työnohjaajan tietopankki -ryhmään tarkoituksenaan ”paketoida 40 vuoden työura” työnohjaajan avulla. Ilmoitus herätti huomiota ja sai kymmeniä tarjokkaita.
Hakuilmoitus: toivotaan työnohjausta työuran paketoimiseen
”Esihenkilöni mielestä idea lähtötyönohjauksesta oli hyvä ja ansaittu. Olen edelleen rajattoman kiitollinen työnantajalle tästä mahdollisuudesta”, Mano Laukkarinen kertoo.
Työntekijän koulutusmääräraha kohdennettiin Laukkarisen kohdalla työnohjaukseen, johon oli mahdollista käyttää 10 tuntia. Työnohjaajan Laukkarinen halusi tulevan oman organisaation ulkopuolelta.
”Halusin jonkun, joka osaa ihmetellä ulkopuolelta ja on erillinen. Itse tulee helposti liian sisäpuoliseksi.”
Työnohjaajaksi valikoitui Johanna Kiesiläinen-Riihelä, jonka lähettämä tekstiviesti sisältöineen palasi toistuvasti eläköityvän mieleen. Yhteinen prosessi saattoi alkaa.
Kuva: Johanna Kiesiläinen-Riihelä
Kävellen työuraa läpi
Ohjattava ja työnohjaaja rakensivat työnohjauksen ajallisesti yli puoli vuotta kestäväksi prosessiksi, jonka sisältöjä ja menetelmiä he suunnittelivat yhdessä. Suunnitelmat eivät olleet jäykkiä: välillä vaihdeltiin tapaamisten kestoa, välillä jumpattiin.
“Kantava ajatus oli, että asiakas tulee huomioiduksi kokonaisena ihmisenä”, Johanna Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
Tapaamiset alkoivat työnohjaajan kotona ison ruokapöydän ääressä, jossa odotti teekuppi ja kaunis kattaus.
”Tuli heti tunne, että tässä on hyvä olla, vaikka pöydälle tulisi mitä tahansa”, muistelee Laukkarinen.
Sinne tulikin asioiden lisäksi iso rullapaperi, johon ohjattava sai kirjoittaa ja piirrellä kaikkea työuralla tapahtunutta, myös elämänvaiheita työuran rinnalla.
”Tällainen elämänkaaren käsittely auttaa näkemään työuralla toistuvia teemoja. Tiettyjen asioiden arvostus ja muut elämän asiat näyttäytyvät systeemisesti. Huomio siirtyy yksilöstä myös laajempaan ympäristöön, ja se voi olla monella tavalla vapauttavaa”, Kiesiläinen-Riihelä selvittää.
Laukkarinen ja Kiesiläinen-Riihelä sopivat, että he kiertelevät niissä paikoissa, joissa ohjattava oli työskennellyt. He kävelivät katsomaan kahta pitkäaikaista työpaikkaa, yhteistyökouluja ja muita tärkeitä työhön liittyviä paikkoja. Konkreettiset askeleet auttoivat muistamaan tärkeitä asioita työstä, ja aistimusten pohdinta puolestaan avasi uusia havaintoja. Espoon maisemissa kulkiessa ja katsellessa rosoista Myyrmäkeä graffiteineen konkretisoituivat työympäristöjen erot. Eri paikoista kumpusi erilaisia ajatuksia ja erilaisia kysymyksiä myös työnohjaajan kysyttäväksi.
Läpi työnohjauksen mukana kulkivat kaksi Laukkarisen ideoimaa kysymystä: Mitä otan mukaan reppuuni ja mitä en enää mukanani kanna? Nämä pohdinnat auttoivat erottamaan, mikä on säästämisen arvoista ja toisaalta vapautumaan tarpeettomasta kuormasta. Samalla tuli tilaa uusille ajatuksille.
Identiteettiä ja tunteiden tasausta
Työnohjauskeskusteluissa hahmotettiin työuraa aina varhaisista nuoruuden kesätöistä alkaen. Käsittelyssä oli ammatti-identiteetin kehittyminen ja miten kuva itsestä ammattilaisena oli muuttunut työvuosien vieriessä. Myös oman työtaidon arviointi oli tärkeää.
”Käsittelimme yhden tapaamiskerran ajan pitkää asiakassuhdetta, joka päättyi asiakkaani liian aikaiseen kuolemaan. Mitä se oli ollut ja mitä siitä oli jäänyt minuun? Paljon oli jäänyt. En ollut voinut tästä muualla puhua, ja siksi se oli nyt niin merkityksellistä”, Laukkarinen kertoo.
Työnohjauksessa pohdittiin myös eläkkeen alkamisajankohtaa, mikä oli ohjattavalle ristiriitaista. Lisäksi mietittiin, mitä sitten tapahtuu, kun eläke alkaa. Mitä haluaa ja ei halua eläkkeellä? Mitä eläkeläisyys tarkoittaa? Jatkaako vielä työnohjaajana toimimista?
”Jatkanko siis työntekoa vai siirrynkö, kuten mieheni sanoo, ‘päätoimiseksi retkeilijäksi’? Siihen ei ole vielä varmaa vastausta.”
Lähtötyönohjaus antoi tilaa ja uskallusta tutkia tunteita, joita työtehtävät ja työ kokonaisuudessaan olivat herättäneet. Työn pyörteissä tunteita oli joutunut usein laittamaan sivuun. Nyt oli hyvä hetki katsoa sekä tunteita että tunteiden taakse.
”Sain olla kannateltavana, kun tavallisesti niin usein itse kannattelen muita. Heittäydyin prosessiin, jonka Johanna hoiti”, Laukkarinen toteaa kiitollisena.
Lähtötyönohjauksen antia
Mitä tämä lähtötyönohjaus ”etnografisena aikamatkailuna”, kuten kokijat prosessiaan kuvaavat, antoi heille? Oma lähtötyönohjaus oli Laukkariselle haaveen täyttymys. Vaikka ryhmämuotoista työnohjausta olisi ollut tarjolla, sai hän nyt mahdollisuuden ajatella vain itseään.
”Tajusin, että vaikka vuosia olikin jo paljon elettynä, voin vielä tutustua itseeni uudella tavalla.”
Lähtötyönohjaus toi Laukkariselle esiin hänen työnsä arvon. Ulkopuolinen työnohjaaja oli kuin haltijatarkummi, jonka hipaisun seurauksena työt alkoivat näyttäytyä arvokkaina ja oma osaaminen taitavana. Työuran arvostaminen liittyy Laukkarisen mukaan itsetuntoon, joka voi olla lujilla eläkkeelle siirryttäessä. Lähtötyönohjaus antaa paremmat lähtökohdat koko eläkeajalle.
”Kun näkee oman työuransa sekä realistisena että arvokkaana, ihmisestä tulee kokonaisempi. Jotkut masentuvat eläkkeelle jäädessään. Lähtötyönohjaus voi ehkäistä tipahtamista ‘kukaan ei enää tarvitse minua’ -oloon”, Laukkarinen pohtii.
Työnohjaaja Johanna Kiesiläinen-Riihelälle lähtötyönohjaus oli suuri etuoikeus ja tapaamiset voimaannuttivat myös häntä. Etukäteen häntä askarrutti oman kokemuksensa vähäisyys verrattuna ohjattavaansa. Kiesiläinen-Riihelä kertoi pohtineensa, voiko nuorempana edes tarjota työnohjausta ja olisiko hän ohjattavansa luottamuksen arvoinen. Hän painottaakin ohjaajan nöyryyden merkitystä. Lähtötyönohjauksessa korostuu henkilökohtaisuus ja siihen voi myös liittyä enemmän odotuksia kuin perustyönohjaukseen.
”Näin nuorempanakin halusin kuitenkin tarjota Manolle mansikkahetkiä. Jo teekupposella halusin kertoa: olen täällä sinua varten.”
Lähtötyönohjaus vahvisti ohjattavan tietoisuutta omista vahvuuksistaan ja voimavaroistaan, mikä edesauttaa niiden hyödyntämistä myös uudessa elämänvaiheessa. Myös tunnekuorman tasaaminen ja purkaminen helpotti muutostilannetta. Kiesiläinen-Riihelän mukaan lähtötyönohjaus voi toimia tärkeänä siirtymäriittinä työllisestä eläkeläiseksi.
Miten työyhteisö ja työnantaja hyötyvät lähtötyönohjauksesta?
Lähtötyönohjaus näyttäytyi haastattelun perusteella merkityksellisenä eläköityvälle työntekijälle. Se tarjosi toimivan kanavan tehdä siirtymävaiheen tärkeää psyykkistä työtä. Pohdin, mitä hyötyjä lähtötyönohjauksesta voisi olla työyhteisölle ja työnantajalle. Onko poistuvaan työntekijään satsaaminen turhaa?
Lähtötyönohjauksella voi olla monia suotuisia vaikutuksia myös organisaatiotasolla. Mahdollisuus jäsentää omaa työuraansa viestii työyhteisölle, että työntekijän uraa ja ponnisteluja arvostetaan.
Johanna Kiesiläinen-Riihelä toteaakin, että lähtötyönohjaus on näkyväksi tulemista.
”Kyse on myös yhteisön psykologisesta turvallisuudesta: minunkin työtäni arvostetaan ja näin minua tullaan kohtelemaan.”
Lähtötyönohjauksen tarjoaminen osana henkilöstöohjelmaa luo myönteistä työnantajakuvaa, mikä voi olla valtti työntekijöiden rekrytoinneissa. Laadukasta perehdytystä pidetään jo yhtenä organisaation vetovoimatekijänä. Voisiko lähtötyönohjaus tarjota jotain samaa? Työnohjauksen tarjoaminen myös silloin, kun työntekijä siirtyy toisiin tehtäviin organisaation sisällä tai päättää työuransa, voisi olla yksi tapa erottua kilpailussa ja saada hyviä ammattilaisia omaan taloon.
Työyhteisöissä on erilaisia käytäntöjä eläkkeelle lähtevän kiittämisessä. On eläkevalmennusryhmiä, kakkukahveja ja eläkelahjoja. Voisiko lähtötyönohjaus tulla osaksi tätä repertuaaria tai vaihtoehdoksi läksiäislahjalle? Työuraa kokoavana lähtötyönohjaus on lahja, josta on henkistä iloa pitkään.
Tarjoamalla mahdollisuuden lähtötyönohjaukseen työnantaja tekee myös yhteiskunnallisesti tärkeän teon. Työuran “paketoiminen” voi helpottaa siirtymistä uuteen elämänvaiheeseen ja ennaltaehkäistä tarvetta esimerkiksi mielenterveyspalvelujen käytölle. Näin julkinen terveydenhuolto ei kuormitu ja euroja säästyy.
Turvallisin mielin uuteen
Millaiset terveiset haastateltavani haluavat jättää eläkkeelle astuville? Johanna Kiesiläinen-Riihelä toivoo eläköityvälle myötätuntoa itseään kohtaan. Tuskin kenenkään työura on ollut pelkkää ruusuilla kävelemistä. Työuran monien puolien myötätuntoinen tarkastelu auttaa irrottautumaan ja suuntaamaan uuteen.
Mano Laukkarisen viesti eläköityvälle on ytimekäs: ”Työpanos, jonka olet antanut, on tärkeä. Rohkene pyytää lähtötyönohjausta pohtiaksesi sitä.”
Kun eläkesiirtymän psyykkistä työtä tunnemyllerryksineen saa tehdä ohjatusti, vähenee mielen kuorma. Muutostilanne tarjoaa uuden löytämisen ja oppimisen mahdollisuuksia. Alun totuttelun jälkeen eläkkeellä olevan tyytyväisyys lisääntyy ja elämänlaatu paranee. Harrastuksille, läheisille ja vapaa-ajalle tulee lisää tilaa – unelmiaan voi päästä toteuttamaan. Osalle myös työn tekeminen omilla ehdoilla on tärkeää. Eläkkeellä voikin löytää uuden tasapainon itsensä kanssa.
Vanhetaan siis luottavaisin mielin. Kyllä tästä hyvä tulee.
Lähteet
Järvinen, P. 2017. Miten selvitä eläkepäivistä hengissä? WSOY.
Mieli ry 2023. Eläkkeelle siirtyminen on suuri elämänmuutos. Verkkoartikkeli. https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/elakkeelle-siirtyminen-on-suuri-elamanmuutos/
Eläketurvakeskus 2024. Elämänlaatu kohenee eläkkeelle siirtymisen jälkeen, vaikka toimeentulon koetaan heikkenevän. Verkkoartikkeli. https://www.etk.fi/ajankohtaista/elamanlaatu-kohenee-elakkeelle-siirtymisen-jalkeen-vaikka-toimeentulon-koetaan-heikkenevan/
