Kun työelämästä tuli sipulin kuorintaa

Artikkeli julkaistu Osviitassa 4/2022

Äskettäisen kotimaisen työelämäselvityksen mukaan 36 prosenttia työvoimasta harkitsee työpaikan vaihtoa. Alle 40-vuotiailla osuus on peräti 45 prosenttia. Työpaikan vaihtoa suunnittelevista puolet uskoo siirtyvänsä kokonaan toiselle alalle. 

Työn murros ilmenee yhteiskunnassa pirstoutuneina työurina, hajaantuneina työnteon paikkoina ja useina samanaikaisina toimeentulon lähteinä. Yhteen ammattiin ja osaamiseen perustuvat työurat ovat monesti korvautuneet mutkittelevilla urapoluilla ja työelämäsiirtymillä. Vaadittavat työelämän taidot yhdistyvät uusin tavoin vastaamaan kulloisenkin tehtävän tarpeita. Kuitenkin uramuutoksia tarkastellaan usein yksilöllisen yrittämisen ja elämänhallinnan kysymyksinä. 

Ura tarinoina

Alanvaihtaja kantaa mukanaan arvoja ja kulttuuria, joihin on sitoutunut. Muuttuvaa uraidentiteettiä kannatellaan kertomalla itselle ja muille uratarinoita. Näistä tarinoista voi muodostua kulttuurisia ihanteita. Ne määrittelevät, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kirsti LaPointe (2011) kiinnitti huomiota julkisuudessa tavanomaiseen tapaan kertoa rohkeista, riippumattomista ja yritteliäistä superyksilöistä, jotka luovat oman polkunsa ja muuttavat notkeasti identiteettiään tarpeen mukaan. 

Vaikka uratarinat nojaavat kertojan elämänkulkuun, ne perustuvat kulttuurissa tarjolla oleviin mallitarinoihin. Jollei oma ura- tai muu elämäntarina sovi näihin kehyksiin, omia kokemuksia voidaan ryhtyä vähättelemään ja salaamaan. Toisaalta Mirva Heikkilän (2019) mukaan liminaalitila, kynnyksellä olo, on mahdollisuus muutokseen ja uuden luomiseen, sillä siinä ihminen on irrallaan työelämän säännöistä ja rutiineista sekä eri ammatillisten roolien sosiaalisista normeista. 

Minuutta rakennetaan oman elämänhistorian jatkumona. Jatkumolle on tyypillistä muutos. Se tapahtuu osana sitä tarina- ja elämismaailmaa, jossa ihminen kulloinkin elämäänsä elää. Muutoksiin liittyy Heikkilän mukaan pelkoja ja epävarmuutta. Alanvaihtajan identiteettityö voi olla raskasta ja yksinäistä, kun uutta ja haurasta, vielä kehkeytymässä olevaa identiteettiä pitää kannatella. 

Muutos – tai jatkuvuus – on myös ruumiillista. Marcel Proust kuvailee Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksessaan, miten yksilö tai yhteiskuntaryhmä kantoi ruumiissaan sosiaalista sijaintiaan vielä sata vuotta sijainnin muuttumisen jälkeenkin. 

Intentiot, kytkökset ja käänteet

Jotta uraohjauksella voitaisiin tukea työelämäsiirtymiä, halusimme selvittää, kuinka omaan koulutustaustaansa nähden epätyypillisissä tehtävissä työskentelevät ihmiset olivat toteuttaneet sellaisia työelämäsiirtymisiä, uraloikkia, jotka olivat heidän omien kokemustensa mukaan olleet onnistuneita. Halusimme löytää tarinoita, joilla voisi kuvata uraloikkien onnistumisia ja sanoittaa uraloikkareiden vahvuuksia, ”loikkausosaamista”. 

Keräsimme tätä varten tutkimusaineiston Euroopan unionin sosiaalirahaston (ESR) rahoittamassa Oiva-hankkeessa. Tutkimus kohdistui viiteen koulutusalaan, joilla arveltiin olevan joko suuri liikkumavara mahdollisissa koulutuksen jälkeisissä työtehtävissä, heikko työllisyysaste tai paljon epätyypillisiä työsuhteita ja siksi paljon työelämäsiirtymiä. 

Haastateltujen (n = 56) ammattialoja olivat liikunnanohjaaja, teatteri-ilmaisun ohjaaja, ympäristösuunnittelija, kulttuurituottaja ja musiikkipedagogi. Nämä koulutusalat valikoituivat tutkimuksen kohderyhmäksi siksi, että näiden alojen kouluttajien käsityksen mukaan aloilla on valmistumisen jälkeen runsaasti työelämäsiirtymiä, uraloikkia. Huomion kohteina olivat onnistuneen työelämäsiirtymän piirteitä kuvaavat haastateltavien intentiot, kytkökset ja käänteet. 

Uraloikkarit urakäsitysten valossa

Aineistomme analyysin perusteella syntyi vaikutelma, että haastateltavien opintojensa tai työuransa aikana saama ohjaus omien intentioiden ja uusien elämäntilanteiden tunnistamiseen oli sattumanvaraista. Tulkintamme mukaan korkeakouluopiskelijan ohjauksessa uran ajatellaan yhä rakentuvan osaamisen jatkeena, osaamisesta kehkeytyvänä yksilöllisenä saavutuksena tai sattumanvaraisesti olosuhteiden paineissa.

Riskinä on se, että opiskelijan oma uratarina ei sovi niihin kehyksiin, joilla työuraa on ajateltu ja työelämäsiirtymisiä kehystetty. Toinen riski liittyy loikkausosaamiseksi kutsumiimme työelämäsiirtymissä uraloikkaria kannatteleviin valmiuksiin, joihin kukaan haastateltava ei kuvannut saaneensa apua tai tukea. 

Aineistomme tuntui vahvistavan elin­ikäisen uraohjauksen tarpeen onnistuneiden uraloikkien toteuttamisen tueksi. Elinikäistä ohjausta ovat 2000-luvun ajan korostaneet OECD ja EU-komissio, samoin Sanna Marinin hallitusohjelmassa asia mainitaan.  

Urakäsitys kehittyy vuorovaikutuksessa

Urakäsitys kehittyy merkityssuhteissa, vuorovaikutuksessa ja dialogissa, peilaten omia näkökulmia muiden kanssa. Haastatteluaineistossa tavoitimme uranvaihtajien kuvauksia työelämäsiirtymiin johtaneista tilanteista, valintojen syistä ja vaiheista, omista intentioista sekä myös jännitteistä ja ristiriidoista selviämisestä. Havaitsimme, että haastatelluilla oli monenlaisia tapoja kohdata näitä muutoksia, hahmottaa työelämäsiirtymiin johtaneita vaiheita ja punoa itselleen ehjä ja oman näköinen työhistoria. 

Kiteytimme intentioiden, kytkösten ja käänteiden perusteella muotoutuneet onnistuneet työelämäsiirtymiset mallitarinoiksi, jotka tiivistyivät viideksi uraloikkarihahmoksi. Nimesimme nämä onnistuneen uraloikan tehneet hahmot Samoojaksi, Köydenpunojaksi, Lasinpuhaltajaksi, Heinäsirkaksi ja Sipulinkuorijaksi. 

Havainnollistamme analyysin tuloksena tunnistamiamme uraloikkarihahmojen piirteitä oheisessa taulukossa. 

Myös yksilön erillisyyttä korostavassa kulttuurissa yksilön valinnat kytkeytyvät yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Uranvaihto ei ole rationaalinen ja lineaarisesti etenevänä tapahtuma, josta irrallinen yksilö olisi yksin vastuussa. Sosiaalista taustaa, aiempia koulutusvalintoja ja yhteiskunnallista tilannetta ei voi häivyttää. 

LEENA UNKARI-VIRTANEN

Musiikin tohtori, lehtori, työnohjaaja STOry

JUSSI ONNISMAA

Filosofian tohtori, dosentti,työnohjaaja STOry        

ARTO O. SALONEN

Kasvatustieteen tohtori, professori  

***

LÄHTEET:  Doerwald, F., Zacher, H., Van Ypere, N. W. & Scheibe, S. (2021). Generativity at work. J of Voc Behavior 125.  •  Heikkilä, M. (2019). Alanvaihto ja ammatillisen identiteetin muutos ruumiillisina tiloina ja tuntemuksina. Aikuiskasvatus 39 (1)  •  LaPointe, K. (2011). Moral struggles, subtle shifts: Narrative practices of identity works in career transitions. Aalto U, Doctoral diss 34  •  Richardson, M. (2002). A metaperspective for counseling practice. J of Voc Behavior 61.