Story täyttää 25 vuotta, mutta sen historia on jo ennättänyt painua hämärään. En mitenkään onnistunut saamaan käsiini Storyn ensimmäisiä pöytäkirjoja. Ehkä ne ovat hautautuneet jonkun kirjahyllyn uumeniin tai varaston takanurkkaan. Toivottavasti niillä ei sentään ole sytytetty kenenkään saunan uunia. Kuinkahan monet historialliset löylyt Suomessa onkaan otettu!
Pöytäkirjojen ja muiden dokumenttien katoaminen on tavallista, sillä organisaatiot tuppaavat katsomaan pääasiassa eteenpäin. Ihan niin kuin pitääkin. Siellähän päämäärät ja tulevaisuus ovat. Merkkivuoden kohdalla sitten usein ymmärretään, että meillähän on jo varsin pitkä ja kunniakas historia. Ja silloin ne vanhat dokumentit olisivat kullan arvoisia!
Perimätieto kertoo, että Storyn perustamisvuosi on 1982 ja sen perusteella vietetään
25-vuotisjuhlia. Patentti- ja rekisterihallituksen ensimmäinen Storya koskeva tieto on vuodelta 1983, jolloin yhdistys on merkitty yhdistysrekisteriin nimellä Opettajien työnohjaajat ry. Silloin puheenjohtajana on ollut Pekka Aho, jonka haastattelu on toisaalla tässä lehdessä.
Patentti- ja rekisterihallituksen seuraava tieto ajoittuu vuodelle 1989, jolloin yhdistys ilmoittaa puheenjohtajan vaihtuneen.
Uusi puheenjohtaja on Matti Nokela. Tässä joudun jälleen ihmettelemään suullisen ja kirjallisen informaation erilaisuutta.
Välivuoden puheenjohtaja Maisa Gröndahl
Tarina kertoo, että Ahon jälkeen puheenjohtajana olisi toiminut ”joku mies maakunnasta”. Hänen henkilöllisyytensä ei ole toistaiseksi paljastunut ainakaan minulle, mutta ehkäpā Storyn nykyinen puheenjohtaja saa tämän lehden ilmestymisen jälkeen arvokkaan puhelinsoiton, jossa yksi entisistä puheenjohtajista ilmoittautuu. Tai ehkä on niin että tämä maakunnan mies onkin vain legenda.
Joka tapauksessa yhdistyksen piirissä pidetään varmana, että kolmannen puheenjohtajan nimi on Matti Nokela. Lähetän sähköpostia Nokelalle ja kysyn, miten asia oikein on. Hän vastaa: ”Ensimmäinen oli Pekka Aho, hän oli vuoden tai kaksi, sitten joku vuoden välissä ja sitten minä pitkään ja sitten Maisa Gröndahl pari vuotta ja sitten minä palasin pyydettynä uudestaan ja sitten ….”
Näin ne asiat pikkuhiljaa selvenevät. Sovimme, että joku muu haastattelee Matti Nokelaa ja minä puolestani suuntaan toisen avaintodistajan eli Maisa Gröndahlin luokse.
Tutkimusmatka menneisyyteen
Tapaan Maisa Gröndahlin hänen työhuoneessaan Espoon keskuksessa. Kamreerintieltä käsin Gröndahl vastaa Espoon kaupungin opetustoimen työolojen kehittämisestä. Työyhteisökonsultin tehtävin kuuluu erilaisen ennaltaehkäisevän toiminnan ja koulutuksen järjestäminen, kriisitilanteiden selvittely ja opetustoimen työnohjauksen organisointi. Tällä hetkellä Gröndahl on erityisen innostunut yhteisöllisyyshankkeesta, jonka alaisuuteen kuuluu monenlaisia toimintoja, mm. Osallistuva oppilas projekti sekä vertaissovittelumenetelmän vieminen kouluihin.
Espoon opetustoimen kehittäminen on hyvissä käsissä, sillä Maisa Gröndahlilla on pitkä kokemus alalta. Gröndahl kertoo tutustuneensa ryhmän dynamiikkaan joskus 1980-łuvun alussa, innostuneensa valtavasti ja aloittaneen innostuksen seurauksena työnohjaajakoulutuksen.
Maisa Gröndahl oli pioneerien joukossa, sillä hän osallistui Sinikka Ojasen ja Päivikki Viinisalon vetämään toiseen opetusalan työnohjaajakoulutukseen, joka järjestettiin Lahdessa 1980-luvun puolivälissä.
Lahden ja edellisen, Kajaanissa järjestetyn kurssin opiskelijat perustivat Opettajien työnohjaajat ry:n ja Gröndahlista tuli nopeasti yksi yhdistyksen kantavista voimista. Hänen yhteistyökumppaneinaan olivat Matti Nokela Helsingistä sekä Pirjo Eskelinen Pornaisista. Sekä Gröndahl että Eskelinen toimivat mm. yhdistyksen sihteereinä. Gröndahl tuli sihteerin tehtävistä valituksi puheenjohtajaksi, mutta erosi sitten työkiireidensä takia kesken kauden, jolloin puheenjohtajan tehtävät otti vastaan Matti Nokela.
Maisa Gröndahlin muistikuvat Opettajien työnohjaajat ry:n vaiheista ovat varsin hatarat.
– Yhdistys piti vuosittain 4-6 kokousta. Kokouspaikkana oli yleensä Vanhan Kellarin Parvus-kabinetti. Tuossa vaiheessa kaikki mukana olijat olivat opettajia. Kaikki yhdistyksen jäsenet olivat käyneet jonkin Ojasen ja Viinisalon järjestämistä kolmesta koulutuksesta ja tunsıvat toisensa ainakin nimeltä.
– Yksi yhdistyksen keskeinen tarkoitus olikin kurssilaisten yhteydenpito ja samalla työnohjaajien yhteisön luominen. Elettiin sitā uuden osaamisalan vaihetta, jolloin on tärkeää lisätä sisäistä koheesiota oman ryhmän avulla ja luoda ammatillisen kehittymisen foorumi.
Uusi puheenjohtaja on Matti Nokela. Tässä joudun jälleen ihmettelemään suullisen ja kirjallisen informaation erilaisuutta.
Mitä Opettajien työnohjaajat sitten teki?
-Periaatteessa ihan samoja asioita kuin nykyisinkin, vastaa Gröndahl. Välitettin ja
markkinoitiin työnohjausta. Laadittiin esite sitä, mitä työnohjaus oikein tarkoittaa ja levitettiin sitä kuntiin. Myös opettajien veso-koulutuksen kautta pyrittiin levittämään työnohjauksen ilosanomaa. Yhdessä pohdittiin alan palkkausta ja laadittiin palkkiosuosituksia.
– Jo tuolloin järjestettin työnohjaajien jatkokoulutusta. Pidettiin mm. lähes viikon mittainen kesäkurssi Savonlinnassa. Kouluttajina toimivat Ulla Kyrönseppä ja Sirkku Aitolehti. Lisäksi yhdistys järjesti joka vuosi ainakin yhden päivän mittaisen koulutuksen.
Maisa Gröndahl on myös Osviitta-nimen äiti
-Nimi sopi hyvin työnohjaajien lehdelle, sillä Osviitta ei ole mikään neuvo tai ehdoton ohje. Työnohjaajien lehti on nimeltään avoin tienviitta tai suositus, jota voi kuunnella tai olla kuuntelematta. Kuulija päättää, miten asiaan suhtautuu. Lehdessä pohdittiin työnohjaajan roolia, mietittiin keinoja markkinoida työnohjausta ja luodattiin työnohjaajien koulutustarvetta tai koulutuksen sisältöjä.
