Artikkeli on Osviitasta 1/2023
”Huhhuh”, Aila Niemelä huokaisee, kun kysyn, miltä tuntui saada Suomen työnohjaajat ry:n Vuoden työnohjaustunnustus 2023.
”Olin todella hämmästynyt ja yllättynyt. Tunnen samaan aikaan suurta nöyryyttä ja kiitollisuutta, mutta myös noloutta.”
Miksi noloutta?
”Olisi ollut niin monta kollegaa, joka olisi palkitsemisen ansainnut”, hän vastaa. ”Olen pohtinut tunnustuksen saatuani, mitä on menestyminen. Koen menestyneeni elämässä, kun olen saanut tehdä itselleni merkityksellistä työtä. Vaikkei menestyminen ole ehkä ollut aina ulkoisilla tai taloudellisilla mittareilla näkyvää, on sisäinen tyytyväisyys kertonut menestyksestä.”
Niemelä korostaa, ettei olisi yksinään toimien voinut saada kaikkea sitä, minkä on saavuttanut. Hän on tehnyt asioita yhdessä muiden kanssa.
Kun Niemelä valmistui työnohjaajaksi vuonna 1997, hän irtisanoutui sosiaalityöntekijän virasta saman tien ja ryhtyi päätoimiseksi työnohjaajayrittäjäksi.
Silloin työnohjaus oli melko uutta ja siinä oli jotain erityisen hienoa.
”Että sitten vasta olet jotain, kun olet työnohjaaja”, hän naurahtaa.
Päätoimisia työnohjaajia ei hänen lisäkseen tuolloin vielä montaa ollut.
Onko prosessiymmärrys vähentynyt?
Työnohjauskoulutuksen järjestäjiä on nykyään paljon enemmän kuin tuohon aikaan. Samoin koulutusten suuntauksia ja variaatiota on hurjasti enemmän. Useat koulutukset käyttävät nykyään vierailevia kouluttajia eikä prosessimaisuus ole niin suuressa roolissa kuin ennen.
Jäimme yhdessä pohtimaan, miten paljon tämä koulutuksen muutos on vaikuttanut työnohjaajien prosessiymmärrykseen ja valmiuteen malttaa pysähtyä ihmettelemään sitä, minkä äärellä ollaan. Toki työnohjauksissakin eteenpäin menemiseen ja ratkaisuhakuisuuteen ohjaa myös nykyinen hektinen ja vaativa työelämä.
Niemelä kiittää toisaalta nykyisiä koulutuksia siitä, että ne ovat tuoneet työelämän lähemmäs työnohjausopintoja. Valmistuvat työnohjaajat ovat nykyään työelämän kehittämisen ammattilaisia.
”Työnohjausopiskelijan mieli ja ryhmä käynnistävät työnohjaajaksi kasvamisen joka tapauksessa, olipa koulutussuuntaus tai -tapa mikä vain. Valmistuminen työnohjaajaksi tarkoittaa, että voi aloittaa ohjaamisen oppimisen. Valmiiksi kun meistä ei ehdi kukaan.”
Tutkivan työotteen ääni
Kun on 25 vuoden kokemus työnohjauksen kentästä, tuntee ohjaustyön erilaiset tilanteet omakohtaisesti ja myös toton eli työnohjauksen työnohjaajan näkökulmasta.
Niemelä kertoo elävänsä nyt unelmaansa saadessaan kouluttaa uusia totoja Turun kesäyliopiston organisoimassa koulutuksessa. Ensimmäinen ryhmä on valmistumassa ja toinen aloittaa keväällä.
Vuonna 2014 Niemelä perusti yhdessä kollegansa Risto Säntin kanssa Facebookiin Työnohjaajan Tietopankki -nimisen ryhmän. Ryhmässä on noin 4000 jäsentä. Valtaosa heistä on työnohjaajia, mutta myös muita työelämän kehittämisen kysymyksistä kiinnostuneita on jäseninä.
Niemelä itse pitää Tietopankin keskusteluja arvossa ja näkee, että ryhmä osaltaan virittää työnohjaajien ajattelua, herättelee erilaisia näkökulmia ja houkuttelee myös ammatilliseen uteliaisuuteen.
Hän on mukana myös STOryn Ammattieettisessä Neuvottelukunnassa (AENK), jossa arvostetaan erityisesti hänen tutkimusosaamistaan sekä laaja-alaista kokemustaan.
Niemelä väitteli kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 2019 Tampereen yliopistossa. Aiheena oli työnohjaus, kuinkas muutenkaan. Hän tutki työnohjausta monikulttuuriosaamisen edistäjänä.
Niemelä on toiminut Suomen työnohjaajat ry:n tutkimusfoorumin koordinaattorina vuosien 2010–2020 aikana eri pituisia jaksoja. Hän on monin tavoin kannustanut toisia tutkimuspolulla olevia ja aktivoinut tutkivaa otetta työnohjausajatteluun.
Työelämä tarvitsee yhä enemmän työnohjausta
Työnohjauksen tulevaisuuden hän näkee vakaana.
”Työelämän diskurssi lähenee koko ajan työnohjausta. Työelämäkeskustelussa puhutaan yhä enemmän esimerkiksi eettisyydestä, ryhmien kanssa työskentelystä ja yhteisöllisyydestä sekä reflektiosta, työnohjaajalle jopa itsestään selvistä asioista.”
Mitä hurjemmaksi käy työelämän oravanpyörän vauhti, sitä enemmän tarvitaan vastavoimaa – pysähtymistä. Digitaalisen työn lisääntyessä tarve kohtaamisille on aiempaakin suurempi.
”Työnohjaaja voi auttaa työyhteisöjä rakentamaan yhteyksiä ja pitämään niistä kiinni”, Niemelä sanoo.
Työnohjaus on paikka, aika ja foorumi pysähtymiselle, ihmettelylle ja jakamiselle. Niemelä huomauttaa, ettei pysähtyminen ole sama kuin pysähtyneisyys. Päinvastoin. Pysähtyminen antaa aikaa ajattelulle ja ajatusten tutkimiselle – luovuudelle.
”Työnohjaajien pitäisi vaalia myös itsessään taitoa ja valmiutta pysähtyä, viipyillä ja tutkia”, opastaa Niemelä
.
