Tapaan työnohjaajani Akun metsässä. Avaan yhteyden, kolmiulotteinen näkymä muodostuu ympärilleni ja näen Akun jo seisovan valitsemassani maisemassa ja katselevan veden virtausta joessa.
Aku: Moi. Hienon ympäristön olet kehitellyt.
Minä: Moi. Joo, tuli tunne, että luonto ja virtaava vesi on nyt tarpeen. Istutaan ensin tähän.
Istumme mukaville kiville joen partaalle. Tai mehän istumme omien työhuoneidemme nojatuoleissa, näkymä on virtuaalinen ja itse valitsemani.
Aku: Viimeksi työskenneltiin siinä tehdasmiljöössä. Pohdiskelit paljon työn sujuvuutta ja rakenteita silloin.
Minä: Hyvä kun työnohjaus on tällä kaukotyöjaksolla onnistunut virtuaalisesti. Ensi kerralla toivon taas kasvokkain tapaamista. Mutta tänään mulla on mielessä kysymys, että miten lisätä flown kokemusta, miten saisin oman työn virtaamaan.
Aku: Missä tilanteissa kysymys on noussut mieleesi?
Aloitamme ohjaustyöskentelyn. Aku kuuntelee ja kysyy. Hän klikkaa puheeni ydinkohtia jäsennystunnistimella ja käsitteitä kirjoittuu näkyviin.
Aku: Keksit sitten sijoittaa mindmapin jokimaisemaan.
Hymyilen ja katselen virtuaalijoessa uivia kaloja, joiden kylkiin ilmestyy mainitsemiani asioita. Puutuminen ja pirstaleet uivat vastavirtaan, uuden oppiminen ja itsekuri polskivat myötävirrassa.
Minä: Minusta tuntuu, että kierrän kehää. Toistan samoja ajatuksia.
Aku: Haluaisitko ottaa Risin osaksi keskustelua?
Olen itse ristinyt Risiksi koneälyn, johon on taltioitunut omat työskentelyni jo vuosien ajan. Sen pohjaksi olen määritellyt omia ammatillisia arvojani ja tavoitteitani ja se on perinpohjaisesti perehtynyt sekä työnohjaustietoon ja tutkimukseen että eettisiin kysymyksiin. Risi ei tiedä sen paremmin eikä myöskään neuvo, mutta se muistaa, palvelee ja auttaa laajentamaan perspektiiviä. Risiltä voin esimerkiksi kysyä havaintoja siitä, miten tässä ja nyt -puhuttu peilautuu aiemmin pohtimaani.
Minä: Risi on hyvä idea. En anna sille nyt hahmoa, otan vain äänen.
Pian kuulemme molemmat rauhallisen tervehdyksen kuulokkeistamme.
Aku kysyy minulta, mihin kysymykseen haluan kysyä Risiltä apua.
Minä: Risi, milloin olet taltioinut intohimoista työn tekemisen tapaa kohdallani?
Risi aloittaa, kuten aina, kertomalla olevansa koneälyä, jonka tuottamat asiat pohjaavat minun tuotoksiini. Tieto on käytössämme mutta alisteinen omalle ajattelullemme. Kritiikki, vastaväitteet ja oppimista edistävä vuorovaikutus ovat toivottavia.
Sitten Risi koostaa vastauksen, joka sisältää esimerkkejä harmonisen intohimon hetkistäni vuosien varrelta sekä muistutuksia muutamista pakkomielteisen vimman piirteitä sisältäneistä kausista. Risi nostaa tarjolle virtuaalinäkymän laitaan myös asiasta kirjoittamiani muistiinpanoja ja opiskelutekstejä vuosien varrelta.
Aku: Risi, mikä datasi pohjalta vaikuttaisi yhdistävän niitä hetkiä, jolloin flow viriää hänen kohdallaan?
Risi: Datani pohjalta silloin johonkin hänelle tuttuun ja kiinnostavaan törmäytyy jotain uudenlaista ja innovatiivista hetkellä, jolloin hänen vireystilansa on riittävän levännyt mutta aktiivinen. Kohteeseen ohjaa itsestä nouseva kiinnostus, jota kokee pystyvänsä hallitsemaan vapaan tahdon avulla, ei velvollisuuden paineessa tai arvostuksen tai palkkion toivossa. Ja vielä eräs asia. Flow vaikuttaa syttyvän usein jonkun fyysisen työn tai liikkumisen aikana päähän pälkähtävästä ideasta tai keksinnöstä.
Wau. Kiitän Risiä ja pyydän kirjoittamaan asian vielä luettavakseni näkymääni. Sitten klikkaan äänen pois.
Aku: Mitä ajatuksia heräsi? Kävelläänkö vähän? Jos tulisi uusia keksintöjä.
Minä: Hyvä idea. Säädän joen äänet vähän alemmaksi, että kuullaan toisemme paremmin. Ja taidan muokata vähän tuota polkumaisemaa, sammaleinen taikametsä voisi olla nyt tarpeen.
toteuttamina SoulCollage®-kollaasikortteina.
Kirjoittaja on työnohjauksen ammattilehti Osviitan päätoimittaja. STOryn 40v-juhlavuoden ohjelmaan kuului tulevaisuuden työnohjausta käsittelevä kirjoituskilpailu, ja teksti on syntynyt sen inspiroimana.
