Työnohjausryhmässä kuhisee. Työpäivän hektisyys vaikeuttaa pysähtymistä ja rauhoittumista. Tuolit kolisevat, laukut ja muut tavarat putoilevat, monella on mielessä vain vessa ja vesilasi ennen kuin ohjaus alkaa.
Pena on tullut suoraan asiakkaalta, Maiju-Helena on saanut juuri ikävän puhelinsoiton, Santeri tulee myöhässä, Hannakaisalla on ollut haastava asiakaskohtaaminen ja Aini on saanut juuri tietää, että hänen työsuhteensa ei enää jatku. Työtiimistä kaksi on ollut jo pitkään sairauslomalla ja yksi vakanssi on täyttämättä.
Työpaikalla on meneillään muutos ja myllerrys ja työntekijät vaihtuvat jatkuvasti. Aina ei uusia työntekijöitä edes saada lähteneiden tilalle. Avokonttoreissa ei saa hetken rauhaa, asiakasmäärä on räjähtänyt käsiin ja ongelmat moninaistuneet. Työntekijät kokevat, että he eivät pysty tekemään työtään niin hyvin kuin tahtoisivat ja mihin heillä olisi koulutus. Esihenkilöä on vaikeaa tavoittaa, sillä hän on myös kaulaansa myöten kiinni omissa töissään.
Ryhmän tunnelma on levoton ja rauhoittuminen ymmärrettävästi vaikeaa. Adrenaliini virtaa. Tällaisessa hetkessä käy helposti niin, että jotkut ryhmäläisistä ottavat koko tilan hallintaansa omilla huolillaan ja verkkaisemmat eivät kerkiä mukaan. Joku taas tahtoisi puuskuttaa kaikki tunteensa ja ajatuksensa heti ulos, toinen taas haluaisi edes hetkeksi unohtaa koko puuskutuksen.
Kirjoittaminen alkaa hiljaisuudesta
Jaan kaikille A4-paperiarkit ja pyydän taittelemaan ne niin, että paperille tulee neljä ruutua. Kerron, että tänään aloitetaan työnohjaus kirjoittamalla, ei puhumalla. Kirjoittaessa kaikkien on mahdollista puhua samaan aikaan juuri siitä, mistä sillä hetkellä tuntee haluavansa puhua.
Muistutan muutamasta säännöstä. Kynä pidetään liikkeessä koko annetun ajan, kieliopilla tai välimerkeillä ei ole mitään väliä, mitään ei tarvitse sensuroida, korjailla tai pidätellä.
Tärkeintä on, että antaa kynän kuljettaa. Syntyneen tekstin voi pitää vain itsellään tai halutessaan kertoa tai lukea siitä muille ryhmäläisille juuri sen minkä itse tahtoo.
Kerron, että annan erilaisia tekstin alkuja, joita jatketaan aina yhteen ruutuun kerrallaan. Minä pidän ajankulusta huolen ja ryhmäläiset saavat vain kirjoittaa. Oikeaa ja väärää tekstiä ei ole ja tässä tehtävässä määrä korvaa laadun.
Aluksi olemme hetken hiljaa. Aivan kuten kuorossa laulu alkaa hiljaisuudesta, aloitamme kirjoittamisenkin hiljaisuudesta.
Toiveikkuutta ja tulevaisuususkoa kynän johdattamana
Ryhmän tunnelma rauhoittuu. Tilassa kuuluu hetken päästä vain minun tasainen ohjeita antava ääneni ja kynien suhina.
Käytämme harjoitukseen kymmenisen minuuttia. Kun aika loppuu ja kynät saavat kirvota käsistä, kaikki ovat kirjoittaneet ruutunsa aivan täyteen ja osa on jatkanut toiselle puolen paperiakin. Kehonkieli on hidastunut, kukaan ei enää puuskuta.
Pyydän nyt jokaista lukemaan rauhassa itsekseen oman kirjoituksensa. Sitten keskustelemme siitä, mihin kynä kutakin vei. Jokainen kertoo ja nostaa kirjoittamastaan esille niitä asioita, joita tahtoo. Työnohjaus käytetään näiden asioiden yhdessä pohtimiseen ja tutkimiseen.
Tänään ryhmässä puhutaan paljon, mutta rauhaksiin, viipyillen, toista kuunnellen. Saadaan luotua myös toiveikkuutta ja uskoa tulevaan, omaan osaamiseen ja työkaverin tukeen.
Käden ja pään maaginen liitto tuottaa voimaa arkeen
Kirjoittaminen ei missään nimessä ole ”kaikkien juttu”. Jotkut jopa pelkäävät sitä, joillakin on huonoja muistoja kouluajoista tai joku häpeää omaa käsialaansa. Moni ei myöskään nykyään ole tottunut kirjoittamaan käsin.
Kirjoittaminen on paras tapa puhua joutumatta keskeytetyksi.
– Jules Renard
On tärkeää korostaa, että kieliopilla tai käsialalla ei ole mitään merkitystä silloin, kun kirjoittamista hyödynnetään työnohjauksessa. Kaikki mikä kynästä tulee, on juuri oikein ja juuri nyt hyvä.
Ja jos kirjoittaminen ei ole kaikkien juttu, niin myöskään puhuminen ei aina ole kaikkien juttu. Osa ihmisistä prosessoi asioita helpommin puhumalla, osa taas kirjoittamalla tai muilla toiminnallisilla menetelmillä. Jotta kaikkien ääni tulee kuulluksi ja monipuolinen vuorovaikutus varmistetuksi, on hyvä toisinaan tehdä puheen rinnalla muutakin – vaikka sitten kirjoittaa.
Kirjoittamalla voi käsitellä työhön liittyviä haasteita, reflektoida omaa ammatillisuutta, hahmottaa ajatuksia ja tunteita. Ja niin kuin tämän esimerkkiryhmän kanssa – purkaa ryhmäläisissä sillä hetkellä oleva ylienergia ensin itsenäiseen työskentelyyn ja valjastaa kirjoittamalla löydetyt asiat yhteiseen keskusteluun ja kehittämiseen.
Työnohjausaika loppuu. Pena, Maiju-Helena, Santeri, Hannakaisa ja Aini eivät lähde hetkeen minnekään. Kiire on tauonnut, ajatukset lähteneet uusille poluille. Kukaan ei sano mitään. Jotain maagista syntyi käden ja pään yhteistoiminnasta. Ryhmäläisten omien viisaiden kynien ja nenien välissä. Jotain sellaista, joka tuli tänään myös jaetuksi, yhdessä pohdituksi ja työn arkeen vietäväksi.
T: Terhi
PS. Tekstissä esiintyvä ryhmä on kuvitteellinen. Työelämän tämän hetken haasteet todellisuutta ja harjoite oikea. Moni ohjattavistani saattaa harjoitteen tunnistaakin.
Terhi Lavonen on työnohjaaja STOry, sertifioitu systeeminen coach, NLP Practitioner, kouluttaja ja valmentaja. Terhi valmistuu kirjallisuusterapiaohjaajaksi kesällä 2023.
