Työnohjausryhmä vääntelehtii. Olo on epämukava, sillä tapetilla on tiimin yhteistyön haasteet. Tilanteet ovat eskaloituneet ja asioiden välinen ristiriita ryöpsähtänyt myös ihmisten keskiseksi kitkaksi.
Tunnelma rutisee nihkeänä seuraavassakin tapaamisessa. Ja sitä seuraavassa. Pyrin kaartamaan keskustelua yhteisen liiman löytämiseen, mutta sen sijaan ryhmä löytää lähinnä sivuleikkureita ja suojapoteroita. Yhteys on katki, eikä 90 minuuttinen kerran kahdessa viikossa riitä paikkaamaan arjen vuorovaikutuksen kuiluja.
Haastavinta on, että oireilu vie energian siltä, mikä olisi tärkeää työyhteisön tulevaisuuden kannalta. Tulossa on merkittäviäkin muutoksia, joiden vaikutuksia tiimin jäseniin voi vain arvailla. Silti jäsenten fokus on korkeintaan tulevissa viikoissa. Ja aika usein menneissä.
Viime vuonna tutustuin tiimiresilienssin teemaan muutaman opetusalan kollegan vinkistä. Päädyimme jopa kirjoittamaan aiheesta. Kun nyt tuumaan tuota aiemmin minulle sattunutta työnohjausryhmää, näen suhmuraisen tilanteen selkeämpänä.
Yksilön resilienssi onkin monelle jo tuttu termi. Mutta tiimien resilienssiä on tutkittu vähemmän. Kuitenkin on olemassa ymmärrys siitä, että myös tiimin resilienssiä on olemassa ja sitä voidaan myös kehittää. Tiimin lisäksi voidaan puhua kokonaisen verkoston tai organisaation resilienssistä, muutosjoustavuudesta.
Tiimiresilienssi on tiimin kykyä sopeutua, selviytyä sekä oppia muutoksesta ja muutoksessa. Vahva tiimiresilienssi suojaa tiimin jäseniä ja varmistaa tiimin jäsenten hyvinvointia, muutoksen pyörteistä huolimatta. Tiimiresilienssi vahvistuu nimenomaan vaikeiden aikojen myötä, kun tiimi kohtaa haasteita ja oppii selviytymään niistä.
Resilientti tiimi kykenee pitämään yllä yhteistyötä ja vuorovaikutusta myös haastavissa tilanteissa. Muutosjoustavassa tiimissä vuorovaikutus on avointa ja sille on varattu myös riittävästi aikaa. Resilientin tiimin jäsenet tuntevat toisensa niin hyvin, että uskaltavat myös haastaa toisia ja nostaa esiin epäkohtia tai vaikeita keskustelunaiheita.
Resilienssi tarvitsee tuekseen psykologista turvallisuutta, empatiaa, luottamusta ja myös hyvää johtamista. Resilienssi ei siis synny itsestään, vaan se kasvaa ja vahvistuu, kun sille annostellaan aikaa sekä esimerkiksi vilpitöntä vuorovaikutusta.
Näin jälkikäteen voin sanoa, että haastavassa työnohjausryhmässäni oli puutetta kaikista tiimiresilienssin elementeistä. Tiimi oli myös varsin tuore. Koin silloin, että työnohjaajana en pystynyt tiimiä riittävästi auttamaan, ja nyt ymmärrän paremmin miksi.
Onneksi tilanne kehkeytyi nopeasti parempaan suuntaan. Mitä tapahtui? Toimintaympäristön muutos käynnistyi toden teolla. Tiimi huomasi selviävänsä ja työnohjaajakin ymmärsi kysellä siitä, miksi ja miten tiimi oli selvinnyt. Tiimin resilienssi vahvistui luottamuksen, keskinäisen kannustuksen ja onnistumisen kokemusten myötä.
Tässäkin tapauksessa voi todeta, että työnohjauksen tulokset syntyivät lähinnä työnohjauksen ulkopuolisten voimien ansiosta. Mutta työnohjaus mahdollisti paikan ja ajan tiimin selviytymisen ja oppimisen, eli muutosjoustavuuden, tarkasteluun ja tutkimiseen.
Lähde: Kunnari Irma, Roos-Salmi Martina, Varsta Raisa ja Suonperä Katja: Tiimiresilienssistä tehoa ja tyytyväisyyttä – näkökulmia 3AMK:n pedagogisesta arjesta – eSignals Pro Haaga-Helia, 2023.
