Työ – kieli – työkieli? Kielitaito työnohjauksessa
Keskustelua on helpoin käydä kielellä, jota kumpikin osaa. Tulevaisuudessa työnohjauspalveluilta toivotaan monikielisyyttä, sillä vieraskielisten työntekijöiden määrä lisääntyy, ja hekin hyötyisivät omassa työssä heränneiden kysymysten käsittelystä työnohjauksessa.
Kuvituskuva ChatGPT
Teksti Tuija Laine
Päätyössäni työhönvalmentajana törmään lähes päivittäin kysymykseen kielitaidosta. Asiakkaani ovat valtaosaltaan suomenkielisiä, mutta joukossa on myös suuri osa heitä, jotka puhuvat äidinkielenään englantia, venäjää, viroa, vietnamia, arabiaa, somalia, italiaa, kroaattia, tanskaa, puolaa, saksaa, ruotsia ja lukuisia kieliä, joiden olemassaolosta en ennen heidän tapaamistaan ole edes kuullut.
Itsekin puhun useita kieliä, toisia paremmin ja toisia heikommin. Asiakkaan kasvoille leviää hymy, jos puutteellisellakin kielitaidollani onnistun sanomaan jotain hänen kielellään ja varsinkin, jos onnistun auttamaan häntä enemmän hänen äidinkielellään. Kuntoutuspalvelu, jonka piirissä työskentelen, on suomenkielistä, joten asiakkailta edellytetään joko vähintään auttavaa suomen tai englannin taitoa. Käytämme puolin ja toisin kuitenkin kaikkia mahdollisia osaamiamme kieliä tullaksemme ymmärretyksi.
Työnohjausta monella kielellä
Työhönvalmentaja pystyn kommunikoimaan asiakkaan kanssa tyydyttävästi vieraalla kielellä, mutta pystynkö samaan työnohjaajana? Opiskellessani työnohjaajaksi korostettiin, että jos aikoo työnohjata vieraalla kielellä, sitä on osattava todella hyvin. Silloin tosin painotettiin myös työnohjausprosessin pituutta – vain pitkät työnohjaukset olivat kunnollista työnohjausta.
Kun prosessien pituudesta on ryhdytty karsimaan ja jopa yhden kerran työnohjaukset ovat arkea, voisi kenties lieventää myös kielitaitovaatimuksia. Taatusti hyvä kielitaito on edellytys laadukkaalle työnohjaukselle, mutta eikö myös monien työelämän kysymysten käsittelyyn vaatimattomampikin taito riittäisi? Ajatellaan esimerkiksi kysymystä työn rytmityksestä tai aikatauluista. Onko parempi keskustella asiakkaan kanssa vähemmällä kielitaidolla käyttämällä apuna visuaalisuutta tai peräti tulkkia kuin jättää asiakas kokonaan vaille työnohjausta?
Pohjanmaalla kuuluu olevan sellainen kommunikoinnin tapa, että jokainen puhuu omaa kieltään. Tätä olen toisinaan kokeillut niin asiakkaiden kuin myös virolaisten kollegojen kanssa. Kukin pystyy puhumaan äidinkieltään parhaiten ja yleensä kuitenkin myös ymmärtämään paremmin puhuttua vierasta kieltä kuin puhumaan sitä itse. Voisiko tätä käytäntöä soveltaa myös työnohjauksessa?
Työnohjaus maahanmuuttajatyöntekijöiden tukena
Ulkomailta Suomeen muuttaneet työntekijät eivät välttämättä saa kovin helposti työnohjausta. Yhtenä syynä lienevät juuri nämä kielitaitokysymykset. He eivät myöskään ehkä osaa pyytää tai vaatia työnohjausta, jos eivät ole tottuneet siihen kotimaassaan.
Eivätkö kuitenkin juuri he olisi työnohjauksen tarpeessa? Eri maissa voi olla hyvinkin erilaisia työelämän toimintakulttuureja, jotka voivat aiheuttaa työpaikoilla ristiriitoja tai hämmennystä tänne muuttaneiden työntekijöiden keskuudessa. Työnohjauksen avulla näitä kysymyksiä voisi käsitellä turvallisessa ympäristössä. Työnohjaaja voi esimerkiksi kertoa, mitä työpaikalta voi edellyttää, mitkä ovat normaaleja toimintatapoja ja mistä työpaikan käytännöistä tulisi olla huolissaan.
Vaikka suomalaisen työkulttuurin opettaminen ei ehkä olekaan työnohjauksen ensisijainen tehtävä, sen käsittely työnohjauksessa olisi hyödyllistä niin työyhteisölle kuin työnohjattavallekin. Moni väärinkäsitys jäisi syntymättä ja sekaannukset saataisiin korjattua, kun osapuolilla olisi yhtenäinen käsitys siitä, mikä on normaalia työkulttuuria. Samalla epänormaaleihin käytäntöihin olisi helpompi puuttua, jos tietää, mitä voi pitää poikkeavana.
Työnohjaajan ei tarvitse olla äidinkieleltään suomalainen. Suomen työnohjaajien Etsi työnohjaajaa -toiminto löytää jonkin verran eri kielillä ohjaavia työnohjaajia. Kaikkein parasta olisi, jos vieraskielinen työnohjaaja voisi ohjata omankielisiään asiakkaita. Mikä mahtaa olla vieraskielisten työnohjaajien määrä Suomessa? Tähän asiaan voisi kiinnittää huomiota työnohjaajakoulutuksessa, jotta määrä lisääntyisi.
Liikkeelle voisi lähteä esimerkiksi sote-alan osaajista, joita muutenkin rekrytoidaan ulkomailta. Työnohjauksella on alalla pitkät perinteet. Uusille saapuville ryhmille voisi järjestää muun perehdytyksen ohessa myös työnohjausta ja pyrkiä myös kouluttamaan natiiveja työnohjaajia. Voisiko Suomi jonakin päivänä profiloitua maana, jossa on paitsi työtä, myös omakielistä työnohjausta tänne töihin tuleville?
Tuija Laine on teologian tohtori, työhönvalmentaja, työnohjaaja STOry ja mukana Osviitan toimituskunnassa.
