Edes ilon ja riemun tunteet eivät ole aina sallittuja, varoittaahan niistä jo sananlaskukin, jonka mukaan mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Ja näin joulun alla tunneilmaisua valvoo ikkunan takana myös tonttu, mistä syystä ”ei itkeä saa, ei meluta saa”.
Ei ihme jos lapsi menettää luottamuksen
Erityisen paljon tunteitaan joutuvat selittelemään autistit. Pienestä lapsesta lähtien he ovat saaneet tottua siihen, että joku toinen on muka tiennyt, miltä heistä tuntuu. Yleensä tuon toisen selitys on poikennut huomattavasti asianomaisen omasta kokemuksesta. Esimerkiksi muiden mielestä taustahälystä tai kovista äänistä häiriintyminen on liioittelua. Myöskään kipeältä tuntuva kosketus ”ei voi tuntua noin pahalta”. Ei ihme, jos lapsi menettää pikkuhiljaa luottamuksen siihen, että omat tunteet ovat aitoja.
Vaikka tarkoitus ei ole varmaan ollutkaan mitätöidä lapsen tunteita, tilanteiden toistuminen on aiheuttanut traumoja, jotka ovat vieraannuttaneet autistin omista tunteistaan ja opettaneet olemaan ilmaisematta niitä. Tästä on puolestaan seurannut väärä uskomus, että autistit olisivat tunnekylmiä tai -köyhiä. Väärinkäsityksen taustalla ei ole tunteettomuus, vaan tunteet, joita ympäristö ei ymmärrä eikä hyväksy.
Empatiakuilussa vuorovaikutus sakkaa
Tunteiden ja ajattelun väärin ymmärtäminen voi aiheuttaa myös empatiakuilun. Siinä ihmisen tarpeet eivät tule huomioiduiksi ja hän ei pysy mukana yhteisössään, vaan vieraantuu siitä. Empatiakuilu voi ilmetä esimerkiksi tilanteessa, jossa työnohjaaja yrittää ymmärtää autistisen asiakkaan tunteita auttaakseen tätä, mutta asiakas kokeekin itsensä sivuutetuksi. Asiakas ei odota työnohjaajalta keskittymistä tunteisiin, niin kuin tämä olettaa, vaan arvostaisi sitä, että saisi vastauksia esittämiinsä kysymyksiin.
Empatiakuilussa vuorovaikutus sakkaa, koska osapuolet tähtäävät samaan päämäärään, mutta eivät ota huomioon, että he pyrkivät siihen eri tietä, omista lähtökohdistaan käsin. Näin he puhuvat toistensa ohi. Empatiakuilun käsitettä käytetään usein kuvaamaan väärinymmärrystä autistin ja ei-autistin välillä, mutta toki samantapaisia tulkintaongelmia voi olla kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kuitenkin, mitä suurempi ajattelun erilaisuus on, sitä suurempi on väärinymmärtämisen mahdollisuus.
Tästä syystä autisti ymmärtää paremmin autistia ja ei-autisti puolestaan pääsee helpommin perille siitä, mitä ei-autisti sanoo. Autistin ja ei-autistin välinen kommunikaatio voi kuitenkin olla myös sujuvaa. Täytyy vain kuunnella toista ja muistaa, että kaikki eivät välttämättä ajattele samalla tavalla kuin sinä itse.
Eri tavalla ajatteleminen ja tunteminen ei ole väärin, se on vain eri tavalla ajattelemista ja tuntemista.
