Meneillään on suuri lakiuudistus, joka ottaa kantaa muun muassa mielenterveyslainsäädännössä mainittuun lakisääteiseen työnohjaukseen.
Annika Saarikon mukaan lakisääteisellä työnohjauksella on tärkeä merkitys ja se on mahdollisesti laajene massa mielenterveystyön ulkopuolelle.
1 Työnohjaajien keskuudessa on noussut huoli suurten lakiuudistusten vaikutuksesta työnohjaukseen. Huomioidaanko mielenterveys- ja päihdehuollon kokonaisuudistuksessa henkilöstön työnohjaus?
”Työryhmän ehdotuksen mukaan nyt mielenterveyslaissa oleva työnohjausta koskeva säännös laajenisi uudessa lainsäädännössä kattamaan myös päihdepalvelut. Mielenterveys- ja päihdelainsäädännön muutosten valmistelu jatkuu ja esitys tullaan antamaan seuraavalla hallituskaudella.”
2 Miten maakunta- ja soteuudistuksessa voidaan taata, että myös yksityiset palveluntarjoajat tuottavat työntekijöilleen työnohjausta?
”Uudistuksen lakikokonaisuuteen kuuluvassa hallituksen esityksessä palveluntuottajalaiksi määritellään kyseisen sektorin toimintaedellytykset, rekiströinti ja valvonta. Kaikkien palveluntuottajien on noudatettava samalla tavoin niitä palvelujen sisältöjä ja toteuttamista koskevia periaatteita, joista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevassa lainsäädännössä.
Se tarkoittaa, että säännöt ovat samat sekä julkiselle että yksityiselle palveluntarjoajalle.”
”Työnohjaus toimii psykososiaalisten hoitomuotojen laadun ja yhtenäisyyden varmistajana”, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko sanoo.
3 miten perhe- ja peruspalveluministerinä miellät työnohjauksen tarvetta sosiaali- ja terveysaloille?
”Työnohjaus toimii psykososiaalisten hoitomuotojen laadun ja yhtenäisyyden varmistajana. Mielenterveyslain mukaan mielenterveyspalvelujen antaminen edellyttää työnohjausta.
Työnohjauksella on merkitystä myös henkilöstön jaksamista tukevana toimintana niillä sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla, joissa henkilöstön kuormitus on suurta. Näitä ovat esimerkiksi päivystyspisteet ja alat, joissa kohdataan vakavasti sairaita, moniongelmaisia tai kuolevia asiakkaita tai potilaita.
Käytännössä työnohjausta tarvitaan ja toteutetaan jatkossa myös muualla kuin mielenterveyspalveluissa.”
4 Tarvitaanko mielestäsi tarkempaa lainsäädäntöä sote-alan työhyvinvointiin liittyen?
”Ensi sijassa psykososiaalista kuormitusta tulee ennaltaehkäistä. Työpaikalla tulee tehdä työn vaarojen arviointi ja tavoitteena on havaita negatiivinen työkuormitus riittävän ajoissa. Silloin kun tilanteeseen päästään puuttumaan varhain, ratkaisut ongelmiin löytyvät helpoiten.
Työturvallisuuslaissa on mielestäni melko kattavasti huomioitu myös psykososiaalinen kuormitus ja määritelty työnantajan vastuut asiassa. Laki säätää muun muassa työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta, työntekijälle annettavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä työn kuormitustekijöiden välttämisestä ja vähentämisestä.
Työturvallisuuslaissa on lisäksi psykososiaaliseen työkuormitukseen liittyviä työnantajan toimintavelvollisuuksia tarkentavia säännöksiä väki[1]vallan uhan, häirinnän, yksintyöskentelyn ja yötyön aiheuttamien haittojen tai vaarojen torjunnasta. Työnantajan psykososiaalisen työkuormituksen hallintaan liittyviä velvoitteita on myös työterveyshuoltolaissa.
Työnantajan on oltava selvillä työpaikan psykososiaalisista kuormitustekijöistä ja ryhdyttävä toimiin, jos kuormitustekijöistä aiheutuu haittaa tai vaaraa työntekijöiden terveydelle. Lisäksi työnantajan on jatkuvasti seurattava työyhteisön tilaa ja reagoitava, jos yksittäinen työntekijä kuormittuu terveyttään vaarantavasti työssään. Jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaaranta[1]valla tavalla, työnantajan on selvitettävä kuormittumisen syyt ja ryhdyttävä toimiin.
Parasta aikaa työsuojeluhallinnolla on käynnissä valtakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on varmistaa, että yksityisen sote-alan työnantajat tunnistavat haitallisen työkuormituksen ja ennaltaehkäisevät sen syntymisen sekä noudattavat työnantajavelvoitteitaan.”
5 Mitä mielenterveyslain kokonaisuudistuksessa tapahtuu vuoden 2019 aikana?
Mielenterveyslain uudistusta on valmisteltu osana laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat itsemääräämisoikeuden vahvistamista koskeva lainsäädäntö ja lisäksi päihdepalveluja koskeva lainsäädäntö.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2017 työryhmän tekemään ehdotuksensa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamista sekä päihde- ja mielenterveyspalveluja koskeviksi säännöksiksi. Työryhmälle asetettiin jatkotyöryhmä, joka päätti työnsä viime vuoden helmikuussa. Ehdotus uudesta asiakas- ja potilaslaista oli lausuntokierroksella loppukesällä.
Asiakas- ja potilaslakia sekä mielenterveys- ja päihdelainsäädännön muutoksia ei ole mahdollista antaa eduskunnan käsittelyyn tällä hallituskaudella, vaan lakikokonaisuuden valmistelu tulee vielä jatkumaan sosiaali- ja terveysministeriössä.”
Artikkeli julkaistu Osviitassa 1/2019